Job 39

1 Sais-tu le temps auquel les chamois des rochers font leurs petits? As-tu observé quand les biches faonnent?

Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?

2 Compteras-tu les mois qu'elles achèvent leur portée, et sauras-tu le temps auquel elles feront leurs petits,

Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?

3 Et qu'elles se courberont pour mettre bas leurs petits, [et] qu'elles se délivreront de leurs douleurs?

He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.

4 Leurs fans se portent bien, ils croissent dans les blés; ils s'écartent, et ne retournent plus vers elles.

Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.

5 Qui est-ce qui a laissé aller libre l'âne sauvage, et qui a délié les liens de l'âne farouche,

Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?

6 Auquel j'ai donné la campagne pour maison, la terre inhabitée pour ses retraites?

Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.

7 Il se rit du bruit de la ville; il n'entend point les clameurs de l'exacteur;

Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.

8 Les montagnes qu'il va épiant çà et là, sont ses pâturages, et il cherche toute sorte de verdure.

Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.

9 La licorne voudra-t-elle te servir, ou demeurera-t-elle à ta crèche?

Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?

10 Lieras-tu la licorne avec son licou pour labourer? ou rompra-t-elle les mottes des vallées après toi?

Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?

11 T'assureras-tu d'elle, sous ombre que sa force est grande, et lui abandonneras-tu ton travail?

Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?

12 Te fieras-tu qu'elle te porte ta moisson, et qu'elle l'amasse dans ton aire?

Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?

13 As-tu donné aux paons ce plumage qui est si brillant, ou à l'autruche les ailes et les plumes?

Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?

14 Néanmoins elle abandonne ses œufs à terre, et les fait échauffer sur la poussière,

Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.

15 Et elle oublie que le pied les écrasera, ou que les bêtes des champs les fouleront.

Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.

16 Elle se montre cruelle envers ses petits, comme s'ils n'étaient pas à elle; et son travail est souvent inutile et elle ne s'en soucie point.

Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.

17 Car Dieu l'a privée de sagesse, et ne lui a point donné d'intelligence;

Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.

18 A la première occasion elle se dresse en haut, et se moque du cheval et de celui qui le monte.

Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.

19 As-tu donné la force au cheval? [et] as-tu revêtu son cou d'un [hennissement] éclatant comme le tonnerre?

Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?

20 Feras-tu bondir le cheval comme la sauterelle? le son magnifique de ses narines est effrayant.

Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.

21 Il creuse la terre [de son pied], il s'égaie en sa force, il va à la rencontre d'un homme armé;

Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.

22 Il se rit de la frayeur, il ne s'épouvante de rien, et il ne se détourne point de devant l'épée.

Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.

23 [Il n'a point peur des] flèches qui sifflent tout autour de lui, ni du fer luisant de la hallebarde et du javelot.

Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;

24 Il creuse la terre, plein d'émotion et d'ardeur au son de la trompette, et il ne peut se retenir.

Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.

25 Au son bruyant de la trompette, il dit: Ha! ha! Il flaire de loin la bataille, le tonnerre des Capitaines, et le cri de triomphe.

Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.

26 Est-ce par ta sagesse que l'épervier se remplume, et qu'il étend ses ailes vers le Midi?

Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?

27 Sera-ce à ton commandement que l'aigle prendra l'essor, et qu'elle élèvera sa nichée en haut?

Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?

28 Elle habite sur les rochers, et elle s'y tient; [même] sur les sommets des rochers et dans des lieux forts.

Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.

29 De là elle découvre le gibier, ses yeux voient de loin.

Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.

30 Ses petits aussi sucent le sang, et où il y a des corps morts, elle y est aussitôt.

Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.