Job 30

1 Mais maintenant ceux qui sont plus jeunes que moi, se moquent de moi; [ceux-là même] dont je n'aurais pas daigné mettre les pères avec les chiens de mon troupeau.

"Mutta nyt nauravat minua elinpäiviltään nuoremmat, joiden isiä minä pidin liian halpoina pantaviksi paimenkoiraini pariin.

2 Et en effet, de quoi m'eût servi la force de leurs mains? la vieillesse était périe en eux.

Ja mitäpä hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa tarmon on vienyt

3 De disette et de faim ils se tenaient à l'écart, fuyant dans les lieux arides, ténébreux, désolés, et déserts.

puute ja kova nälänhätä! He kaluavat kuivaa maata, jo ennestään autiota erämaata;

4 Ils coupaient des herbes sauvages auprès des arbrisseaux, et la racine des genévriers pour se chauffer.

he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret.

5 Ils étaient chassés d'entre les hommes, et on criait après eux comme après un larron.

Heidät karkoitetaan ihmisten parista; heitä vastaan nostetaan hälytys niinkuin varasta vastaan.

6 Ils habitaient dans les creux des torrents, dans les trous de la terre et des rochers.

Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa, maakoloissa ja kallioluolissa.

7 Ils faisaient du bruit entre les arbrisseaux, et ils s'attroupaient entre les chardons.

Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat-

8 Ce sont des hommes de néant, et sans nom, qui ont été abaissés plus bas que la terre.

nuo houkkioiden ja kunniattomain sikiöt, jotka on hosuttu maasta pois.

9 Et maintenant je suis le sujet de leur chanson, et la matière de leur entretien.

Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi, olen heidän jutuksensa joutunut;

10 Ils m'ont en abomination; ils se tiennent loin de moi; et ils ne craignent pas de me cracher au visage.

he inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.

11 Parce que [Dieu] a détendu ma corde, et m'a affligé, ils ont secoué le frein devant moi.

Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut, eivätkä he enää suista julkeuttaan minun edessäni.

12 De jeunes gens, nouvellement nés, se placent à ma droite; ils poussent mes pieds, et je suis en butte à leur malice.

Oikealta puoleltani nousee tuo sikiöparvi; he lyövät jalat altani ja luovat turmateitänsä minua vastaan.

13 Ils ruinent mon sentier, ils augmentent mon affliction, sans qu'ils aient besoin que personne les aide.

He hävittävät minun polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa;

14 Ils viennent [contre moi] comme par une brèche large, et ils se sont jetés [sur moi] à cause de ma désolation.

niinkuin leveästä muurinaukosta he tulevat, raunioiden alta he vyöryvät esiin.

15 Les frayeurs se sont tournées vers moi, [et] comme un vent elles poursuivent mon âme; et ma délivrance s'est dissipée comme une nuée.

Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niinkuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni, ja minun onneni katoaa niinkuin pilvi.

16 C'est pourquoi maintenant mon âme se fond en moi; les jours d'affliction m'ont atteint.

Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.

17 Il m'a percé de nuit les os, et mes artères n'ont point de relâche.

Yö kaivaa luut minun ruumiistani, ja kalvavat tuskani eivät lepää.

18 Il a changé mon vêtement par la grandeur de sa force, et il me serre de près, comme fait l'ouverture de ma tunique.

Kaikkivallan voimasta on minun verhoni muodottomaksi muuttunut: se kiristyy ympärilleni niinkuin ihokkaani pääntie.

19 Il m'a jeté dans la boue, et je ressemble à la poussière et à la cendre.

Hän on heittänyt minut lokaan, ja minä olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi.

20 Je crie à toi, et tu ne m'exauces point; je me tiens debout, et tu ne [me] regardes point.

Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minulle; minä seison tässä, mutta sinä vain tuijotat minuun.

21 Tu es pour moi sans compassion, tu me traites en ennemi par la force de ta main.

Sinä muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi.

22 Tu m'as élevé [comme] sur le vent, et tu m'y as fait monter comme sur un chariot, et puis tu fais fondre toute ma substance.

Sinä kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa.

23 Je sais donc que tu m'amèneras à la mort et dans la maison assignée à tous les vivants.

Niin, minä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, majaan, kunne kaikki elävä kokoontuu.

24 Mais il n'étendra pas sa main jusqu'au sépulcre. Quand il les aura tués, crieront-ils?

Mutta eikö saisi hukkuessaan kättänsä ojentaa tahi onnettomuudessa apua huutaa?

25 Ne pleurais-je pas pour l'amour de celui qui passait de mauvais jours; et mon âme n'était-elle pas affligée à cause du pauvre?

Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää?

26 Cependant lorsque j'attendais le bien, le mal m'est arrivé; et quand j'espérais la clarté, les ténèbres sont venues.

Niin, minä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus; minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys.

27 Mes entrailles sont dans une grande agitation, et ne peuvent se calmer; les jours d'affliction m'ont prévenu.

Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.

28 Je marche tout noirci, mais non pas du soleil; je me lève, je crie en pleine assemblée.

Minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta; minä nousen ja huudan väkijoukossa.

29 Je suis devenu le frère des dragons, et le compagnon des hiboux.

Minusta on tullut aavikkosutten veli ja kamelikurkien kumppani.

30 Ma peau est devenue noire sur moi, et mes os sont desséchés par l'ardeur [qui me consume].

Minun nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat.

31 C'est pourquoi ma harpe s'est changée en lamentations, et mes orgues en des sons lugubres.

Niin muuttui kanteleeni soitto valitukseksi ja huiluni sävel itkun ääneksi."