< Job 21 >

1 Mais Job répondit, et dit:
Job vastasi ja sanoi:
2 Ecoutez attentivement mon discours, et cela me tiendra lieu de consolations de votre part.
"Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!
3 Supportez-moi, et je parlerai, et après que j'aurai parlé, moquez-vous.
Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
4 Pour moi, mon discours s'adresse-t-il à un homme? si cela était, comment mon esprit ne défaudrait-il pas?
Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
5 Regardez-moi, et soyez étonnés, et mettez la main sur la bouche.
Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
6 Quand je pense à [mon état], j'en suis tout étonné, et un tremblement saisit ma chair.
Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
7 Pourquoi les méchants vivent-ils, [et] vieillissent, et même pourquoi sont-ils les plus puissants?
Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
8 Leur race se maintient en leur présence avec eux, et leurs rejetons s'élèvent devant leurs yeux.
Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
9 Leurs maisons jouissent de la paix loin de la frayeur; la verge de Dieu n'est point sur eux.
Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.
10 Leur vache conçoit, et n'y manque point; leur jeune vache se décharge de son veau, et n'avorte point.
Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
11 Ils font sortir devant eux leurs petits, comme un troupeau de brebis, et leurs enfants sautent.
Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
12 Ils sautent au son du tambour et du violon, et se réjouissent au son des orgues.
He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
13 Ils passent leurs jours dans les plaisirs, et en un moment ils descendent au sépulcre. (Sheol h7585)
He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan. (Sheol h7585)
14 Cependant ils ont dit au [Dieu] Fort: Retire-toi de nous; car nous ne nous soucions point de la science de tes voies.
Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
15 Qui est le Tout-puissant que nous le servions? et quel bien nous reviendra-t-il de l'avoir invoqué?
Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'
16 Voilà, leur bien n'est pas en leur puissance. Que le conseil des méchants soit loin de moi!
Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
17 Aussi combien de fois arrive-t-il que la lampe des méchants est éteinte, et que l'orage vient sur eux! [Dieu] leur distribuera leurs portions en sa colère.
Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
18 Ils seront comme la paille exposée au vent, et comme la balle qui est enlevée par le tourbillon.
Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
19 Dieu réservera aux enfants du méchant la punition de ses violences, il la leur rendra, et il le saura.
Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
20 Ses yeux verront sa ruine, et il boira [le calice de] la colère du Tout-puissant.
Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
21 Et quel plaisir aura-t-il en sa maison, laquelle il laisse après soi, puisque le nombre de ses mois aura été retranché?
Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
22 Enseignerait-on la science au [Dieu] Fort, à lui qui juge ceux qui sont élevés?
Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
23 L'un meurt dans toute sa vigueur, tranquille et en repos;
Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
24 Ses vaisseaux sont remplis de lait, et ses os sont abreuvés de moëlle.
hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
25 Et l'autre meurt dans l'amertume de son âme, et n'ayant jamais fait bonne chère.
Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
26 Et néanmoins ils sont couchés également dans la poudre, et les vers les couvrent.
Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
27 Voilà, je connais vos pensées, et les jugements que vous formez contre moi.
Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
28 Car vous dites: Où est la maison de cet homme si puissant, et où est la tente dans laquelle les méchants demeuraient?
Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'
29 Ne vous êtes-vous jamais informés des voyageurs, et n'avez-vous pas appris par les rapports qu'ils vous ont faits,
niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
30 Que le méchant est réservé pour le jour de la ruine, pour le jour que les fureurs sont envoyées?
että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
31 [Mais] qui le reprendra en face de sa conduite? et qui lui rendra le mal qu'il a fait?
Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
32 Il sera néanmoins porté au sépulcre, et il demeurera dans le tombeau.
Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
33 Les mottes des vallées lui sont agréables; et tout le monde s'en va à la file après lui, et des gens sans nombre marchent au-devant de lui.
Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
34 Comment donc me donnez-vous des consolations vaines, puisqu'il y a toujours de la prévarication dans vos réponses?
Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne-niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."

< Job 21 >