Job 17
1 Mes esprits se dissipent, mes jours vont être éteints, le sépulcre [m'attend].
Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.
2 Certes il n'y a que des moqueurs auprès de moi, et mon œil veille toute la nuit dans les chagrins qu'ils me font.
En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.
3 Donne-moi, je te prie, [donne-moi] une caution auprès de toi; [mais] qui est-ce qui me touchera dans la main?
Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?
4 Car tu as caché à leur cœur l'intelligence, c'est pourquoi tu ne les élèveras point.
Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.
5 Et les yeux même des enfants de celui qui parle avec flatterie à ses intimes amis, seront consumés.
Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.
6 Il m'a mis pour être la fable des peuples, et je suis [comme] un tambour devant eux.
Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.
7 Mon œil est terni de dépit, et tous les membres de mon corps sont comme une ombre.
Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.
8 Les hommes droits seront étonnés de ceci, et l'innocence se réveillera contre l'hypocrite.
Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.
9 Toutefois le juste se tiendra ferme dans sa voie, et celui qui a les mains nettes, se renforcera.
Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.
10 Retournez donc vous tous, et revenez, je vous prie; car je ne trouve point de sage entre vous.
Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.
11 Mes jours sont passés, mes desseins sont rompus, [et] les pensées de mon cœur [sont dissipées].
Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,
12 On me change la nuit en jour, et on fait que la lumière se trouve proche des ténèbres.
Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.
13 Certes je n'ai plus à attendre que le sépulcre, qui va être ma maison; j'ai dressé mon lit dans les ténèbres. (Sheol h7585)
Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt. (Sheol h7585)
14 J'ai crié à la fosse: tu es mon père; et aux vers: vous êtes ma mère et ma sœur.
Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.
15 Et où seront les choses que j'ai attendues, et qui est-ce qui verra ces choses qui ont été le sujet de mon attente?
Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?
