Job 15

1 Alors Eliphas Témanite prit la parole, et dit:

Niin vastasi Eliphas Temanilainen ja sanoi:

2 Un homme sage proférera-t-il dans ses réponses une science aussi légère que le vent, des opinions vaines; et remplira-t-il son ventre du vent d'Orient;

Pitääkö taitavan niin tuuleen puhuman, ja täyttämän vatsansa tuulella?

3 Disputant avec des discours qui ne servent de rien, et avec des paroles dont on ne peut tirer aucun profit?

Sinä nuhtelet kelvottomilla sanoilla ja puheilla, joista ei ole hyödytystä.

4 Certainement tu abolis la crainte [de Dieu], et tu anéantis peu à peu la prière qu'on doit présenter au [Dieu] Fort.

Sinä olet hyljännyt pelvon, ja puhut ylönkatseella Jumalan edessä.

5 Car ta bouche fait connaître ton iniquité, et tu as choisi un langage trompeur.

Sillä sinun pahuutes opettaa niin sinun suus; ja sinä olet valinnut viekasten kielen.

6 C'est ta bouche qui te condamne, et non pas moi; et tes lèvres témoignent contre toi.

Sinun suus pitää tuomitseman sinun, ja en minä: sinun huules pitää todistaman sinua vastaan:

7 Es-tu le premier homme né? ou as-tu été formé avant les montagnes?

Oletkos ensimäinen ihminen, joka syntynyt on? eli ennen (kaikkia) vuoria luotu?

8 As-tu été instruit dans le conseil secret de Dieu, et renfermes-tu seul la sagesse?

Oletko sinä kuullut Jumalan salaisen neuvon? ja onko taito halvempi sinua?

9 Que sais-tu que nous ne sachions? quelle connaissance as-tu que nous n'ayons?

Mitä sinä tiedät, jota emme tiedä; mitäs ymmärrät, joka ei ole meidän tykönämme?

10 Il y a aussi parmi nous des hommes à cheveux blancs, et des gens d'une fort grande vieillesse, il y en a même de plus âgés que ton père.

Harmaapäät ja vanhat ovat meidän tykönämme, jotka ennen ovat eläneet kuin sinun isäs.

11 Les consolations du [Dieu] Fort te semblent-elles trop petites? et as-tu quelque chose de caché par-devers toi?

Pitäiskö Jumalan lohdutukset oleman halvat sinulle? Eli onko jotakin salaista tykönäs?

12 Qu'est-ce qui t'ôte le cœur, et pourquoi clignes-tu les yeux?

Mitä sinun sydämes aikoi? ja mitäs vilkutat silmiäs?

13 Que tu pousses ton souffle contre le [Dieu] Fort, et que tu fasses sortir de ta bouche de tels discours?

Kuinka sinä asetat mieles Jumalaa vastaan? että sinä senkaltaiset sanat suustas päästät.

14 Qu'est-ce que de l'homme [mortel], qu'il soit pur, et de celui qui est né de femme, qu'il soit juste?

Mikä on ihminen, että hän olis puhdas? ja että hän olis hurskas, joka vaimosta syntynyt on?

15 Voici, [le Dieu fort] ne s'assure point sur ses saints, et les cieux ne se trouvent point purs devant lui;

Katso, hänen pyhäinsä seassa ei ole yhtään nuhteetointa; ja taivaat ei ole puhtaat hänen edessänsä.

16 Et combien plus l'homme, qui boit l'iniquité comme l'eau, est-il abominable et impur?

Kuinka paljon enemmin ihminen on kauhia ja ilkiä, joka juo vääryyttä niinkuin vettä?

17 Je t'enseignerai, écoute-moi, et je te raconterai ce que j'ai vu;

Minä osoitan sinulle sen, kuule minua: minä luettelen sinulle, mitä minä nähnyt olen:

18 Savoir ce que les sages ont déclaré, et qu'ils n'ont point caché; ce qu'ils avaient [reçu] de leurs pères;

Mitä taitavat sanoneet ovat, jota ei yksikään heidän isistänsä ole salannut.

19 Eux à qui seuls la terre a été donnée, et parmi lesquels l'étranger n'est point passé.

Joille ainoille maa annettu on, niin ettei yksikään outo saanut käydä heidän keskellänsä.

20 Le méchant est [comme] en travail d'enfant tous les jours de sa vie, et un [petit] nombre d'années est réservé à l'homme violent.

Jumalatoin vapisee kaiken elinaikansa, ja tyrannin vuosiluku on peitetty.

21 Un cri de frayeur est dans ses oreilles; au milieu de la paix [il croit] que le destructeur se jette sur lui.

Pelvon ääni on hänen korvissansa, että rauhassakin pitää hävittäjä tuleman hänen päällensä.

22 Il ne croit point pouvoir sortir des ténèbres; et il est toujours regardé de l'épée.

Ei hän usko palajavansa pimeydestä, ja varoo aina miekkaa.

23 Il court après le pain, en [disant]: où y en a-t-il? il sait que le jour de ténèbres est tout prêt, et il le touche comme avec la main.

Kuin hän lähtee sinne ja tänne elatuksensa jälkeen, niin hän luulee aina pimeyden päivän käsissänsä olevan.

24 L'angoisse et l'adversité l'épouvantent, et chacune l'accable, comme un Roi équipé pour le combat.

Ahdistus ja hätä peljättävät häntä, ja yllyttävät hänen, niinkuin kuningas valmis sotaan.

25 Parce qu'il a élevé sa main contre le [Dieu] Fort, et qu'il s'est roidi contre le Tout-puissant;

Sillä hän on ojentanut kätensä Jumalaa vastaan, ja vahvistanut itsensä Kaikkivaltiasta vastaan.

26 Il lui sautera au collet, [et] sur l'épaisseur de ses gros boucliers.

Hän juoksee päätäpäin häntä vastaan, ja seisoo ynseästi häntä vastaan.

27 Parce que la graisse aura couvert son visage, et qu'elle aura fait des replis sur son ventre.

Hän on peittänyt kasvonsa lihavuudellansa, ja lihoittanut ja paisuttanut itsensä.

28 Et qu'il aura habité dans les villes détruites, et dans des maisons où il ne demeurait plus personne, et qui étaient réduites en monceaux de pierres.

Mutta hänen pitää asuman hävitetyssä kaupungissa ja asumattomissa huoneissa, jotka roukkioksi riutumallansa ovat.

29 Mais il n'en sera pas plus riche, car ses biens ne subsisteront point, et leur entassement ne se répandra point sur la terre.

Ei hänen pidä rikastuman, eikä hänen tavaransa pysymän, eikä hänen onnensa pidä leviämän maassa.

30 Il ne pourra point se tirer des ténèbres; la flamme séchera ses branches encore tendres; il s'en ira par le souffle de la bouche du [Tout-puissant].

Ei hänen pidä pääsemän pimeydestä: tulen liekki kuivaa hänen oksansa, ja hänen suunsa hengellä katoo.

31 Qu'il ne s'assure [donc] point sur la vanité par laquelle il a été séduit, car son changement lui sera inutile.

Ei hän taida uskaltaa turhuuteen, että hän on petetty; sillä turhuus on hänen palkkansa.

32 Ce sera fait de lui avant son temps, ses branches ne reverdiront point.

Hän loppuu ennen aikaansa, ja hänen oksansa ei pidä vihoittaman.

33 On lui ravira son aigret comme à une vigne; et on [lui] fera tomber ses boutons comme à un olivier.

Hän poimitaan niinkuin kypsymätöin marja viinapuusta, ja niinkuin öljypuu varistaa kukoistuksensa.

34 Car la bande des hypocrites sera désolée; le feu dévorera les tentes de [ceux qui reçoivent les] présents.

Sillä ulkokullattuin kokous pitää oleman yksinäinen, ja tulen pitää polttaman lahjain ottajan huoneen,

35 Ils conçoivent le travail, et ils enfantent le tourment, et machinent dans le cœur des fraudes.

Hän siittää onnettomuuden, ja synnyttää vaivaisuuden; ja heidän vatsansa valmistaa petoksen.