Job 14

1 L'homme né de femme est de courte vie, et rassasié d'agitations.

"Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,

2 Il sort comme une fleur, puis il est coupé, et il s'enfuit comme une ombre qui ne s'arrête point.

kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.

3 Cependant tu as ouvert tes yeux sur lui, et tu me tires en cause devant toi.

Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!

4 Qui est-ce qui tirera le pur de l'impur? personne.

Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.

5 Les jours de l'homme sont déterminés, le nombre de ses mois est entre tes mains, tu lui as prescrit ses limites, et il ne passera point au delà.

Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.

6 Retire-toi de lui, afin qu'il ait du relâche, jusqu'à ce que comme un mercenaire il ait achevé sa journée.

Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.

7 Car si un arbre est coupé, il y a de l'espérance, et il poussera encore, et ne manquera pas de rejetons;

Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.

8 Quoique sa racine soit envieillie dans la terre, et que son tronc soit mort dans la poussière;

Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,

9 Dès qu'il sentira l'eau il regermera, et produira des branches, comme un arbre nouvellement planté.

niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.

10 Mais l'homme meurt, et perd toute sa force; il expire; et puis où est-il?

Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?

11 [Comme] les eaux s'écoulent de la mer, et une rivière s'assèche, et tarit;

Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;

12 Ainsi l'homme est couché par terre, et ne se relève point; jusqu'à ce qu'il n'y ait plus de cieux ils ne se réveilleront point, et ne seront point réveillés de leur sommeil.

niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.

13 Ô que tu me cachasses dans une fosse sous la terre, que tu m'y misses à couvert jusqu'à ce que ta colère fût passée, [et] que tu me donnasses un terme; après lequel tu te souvinsses de moi! (Sheol h7585)

Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua! (Sheol h7585)

14 Si l'homme meurt, revivra-t-il? J'attendrai [donc] tous les jours de mon combat, jusqu'à ce qu'il m'arrive du changement.

Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.

15 Appelle-moi, et je te répondrai; ne dédaigne point l'ouvrage de tes mains.

Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.

16 Or maintenant tu comptes mes pas, et tu n'exceptes rien de mon péché.

Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni;

17 Mes péchés sont cachetés comme dans une valise, et tu as cousu ensemble mes iniquités.

rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.

18 Car [comme] une montagne en tombant s'éboule, et [comme] un rocher est transporté de sa place;

Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,

19 Et [comme] les eaux minent les pierres, et entraînent par leur débordement la poussière de la terre, avec tout ce qu'elle a produit, tu fais ainsi périr l'attente de l'homme [mortel].

vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon.

20 Tu te montres toujours plus fort que lui, et il s'en va; [et] lui ayant fait changer de visage, tu l'envoies au loin.

Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään.

21 Ses enfants seront avancés, et il n'en saura rien; ou ils seront abaissés, et il ne s'en souciera point.

Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan-ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi-ei hän heitä huomaa.

22 Seulement sa chair, [pendant qu'elle est] sur lui, a de la douleur, et son âme s'afflige [tandis qu'elle est] en lui.

Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."