Job 13
1 Voici, mon œil a vu toutes ces choses, [et] mon oreille les a ouïes et entendues.
"Katso, kaikkea tätä on silmäni nähnyt, korvani kuullut ja sitä tarkannut.
2 Comme vous les savez, je les sais aussi; je ne vous suis pas inférieur.
Mitä te tiedätte, sen tiedän minäkin; en ole minä teitä huonompi.
3 Mais je parlerai au Tout-puissant, et je prendrai plaisir à dire mes raisons au [Dieu] Fort.
Mutta minä mielin puhua Kaikkivaltiaalle, minä tahdon tuoda todistukseni Jumalaa vastaan.
4 Et certes vous inventez des mensonges; vous êtes tous des médecins inutiles.
Sillä te laastaroitte valheella, olette puoskareita kaikki tyynni.
5 Plût à Dieu que vous demeurassiez entièrement dans le silence; et cela vous serait réputé à sagesse.
Jospa edes osaisitte visusti vaieta, niin se olisi teille viisaudeksi luettava!
6 Ecoutez donc maintenant mon raisonnement, et soyez attentifs à la défense de mes lèvres:
Kuulkaa siis, mitä minä todistan, ja tarkatkaa, mitä huuleni väittävät vastaan.
7 Allégueriez-vous des choses injustes, en faveur du [Dieu] Fort, et diriez-vous quelque fausseté pour lui?
Tahdotteko puolustaa Jumalaa väärällä puheella ja puhua vilppiä hänen puolestaan;
8 Ferez-vous acception de sa personne, si vous plaidez la cause du [Dieu] Fort?
tahdotteko olla puolueellisia hänen hyväksensä tahi ajaa Jumalan asiaa?
9 Vous en prendra-t-il bien, s'il vous sonde? vous jouerez-vous de lui, comme on se joue d'un homme [mortel]?
Koituuko siitä silloin hyvää, kun hän käy teitä tutkimaan; tahi voitteko pettää hänet, niinkuin ihminen petetään?
10 Certainement il vous censurera, si même en secret vous faites acception de personnes.
Hän teitä ankarasti rankaisee, jos salassa olette puolueellisia.
11 Sa majesté ne vous épouvantera-t-elle point? et sa frayeur ne tombera-t-elle point sur vous?
Eikö hänen korkeutensa peljästytä teitä ja hänen kauhunsa teitä valtaa?
12 Vos discours mémorables sont des sentences de cendre, et vos éminences sont des éminences de boue.
Tuhkalauselmia ovat teidän mietelauseenne, savivarustuksia silloin teidän varustuksenne.
13 Taisez-vous devant moi, et que je parle; et qu'il m'arrive ce qui pourra.
Vaietkaa, antakaa minun olla, niin minä puhun, käyköön minun miten tahansa.
14 Pourquoi porté-je ma chair entre mes dents, et tiens-je mon âme entre mes mains?
Miksi minä otan lihani hampaisiini ja panen henkeni kämmenelleni?
15 Voilà, qu'il me tue, je ne laisserai pas d'espérer [en lui]; et je défendrai ma conduite en sa présence.
Katso, hän surmaa minut, en minä enää mitään toivo; tahdon vain vaellustani puolustaa häntä vastaan.
16 Et qui plus est, il sera lui-même ma délivrance; mais l'hypocrite ne viendra point devant sa face.
Jo sekin on minulle voitoksi; sillä jumalaton ei voi käydä hänen kasvojensa eteen.
17 Ecoutez attentivement mes discours, et prêtez l'oreille à ce que je vais vous déclarer.
Kuulkaa tarkasti minun puhettani, ja mitä minä lausun korvienne kuullen.
18 Voilà, aussitôt que j'aurai déduit par ordre mon droit, je sais que je serai justifié.
Katso, olen ryhtynyt käymään oikeutta; minä tiedän, että olen oikeassa.
19 Qui est-ce qui veut disputer contre moi? car maintenant si je me tais, je mourrai.
Kuka saattaa käräjöidä minua vastaan? Silloin minä vaikenen ja kuolen.
20 Seulement ne me fais point ces deux choses, [et] alors je ne me cacherai point devant ta face;
Kahta vain älä minulle tee, niin en lymyä sinun kasvojesi edestä:
21 Retire ta main de dessus moi, et que ta frayeur ne me trouble point.
ota pois kätesi minun päältäni, ja älköön kauhusi minua peljättäkö;
22 Puis appelle-moi, et je répondrai; ou bien je parlerai, et tu me répondras.
sitten haasta, niin minä vastaan, tahi minä puhun, ja vastaa sinä minulle.
23 Combien ai-je d'iniquités et de péchés? Montre-moi mon crime et mon péché.
Mikä on minun pahain tekojeni ja syntieni luku? Ilmaise minulle rikkomukseni ja syntini.
24 Pourquoi caches-tu ta face, et me tiens-tu pour ton ennemi?
Miksi peität kasvosi ja pidät minua vihollisenasi?
25 Déploieras-tu tes forces contre une feuille que le vent emporte? poursuivras-tu du chaume tout sec?
Lentävää lehteäkö peljätät, kuivunutta korttako vainoat,
26 Que tu donnes contre moi des arrêts d'amertume, et que tu me fasses porter la peine des péchés de ma jeunesse?
koskapa määräät katkeruuden minun osakseni ja perinnökseni nuoruuteni pahat teot,
27 Et que tu mettes mes pieds aux ceps, et observes tous mes chemins? et que tu suives les traces de mes pieds?
koska panet jalkani jalkapuuhun, vartioitset kaikkia minun polkujani ja piirrät rajan jalkapohjieni ääreen?" -
28 Car celui [que tu poursuis de cette manière, ] s'en va par pièces comme du bois vermoulu, et comme une robe que la teigne a rongée.
"Hän hajoaa kuin lahopuu, kuin koinsyömä vaate."
