Isaïe 33

1 Malheur à toi qui fourrages, et qui n'as point été fourragé, et à toi, qui agis avec perfidie, et envers qui on n'a point usé de perfidie; sitôt que tu auras achevé de fourrager, tu seras fourragé; et sitôt que tu auras achevé d'agir avec perfidie, on te traitera avec perfidie.

Voi sinua hävittäjää, joka itse olet hävittämättä, sinua ryöstäjää, jota ei kenkään ole ryöstänyt! Kun olet loppuun asti hävittänyt, hävitetään sinut, kun olet ryöstösi ryöstänyt, ryöstetään sinut.

2 Eternel aie pitié de nous; nous nous sommes attendus à toi; sois leur bras dès le matin, et notre délivrance au temps de la détresse.

Herra, armahda meitä, sinua me odotamme. Ole näitten käsivarsi joka aamu, ole meidän apumme hädän aikana.

3 Les peuples se sont écartés à cause du son bruyant, les nations se sont dispersées à cause que tu t'es élevé.

Kansat pakenevat sinun jylinäsi ääntä; kun sinä nouset, hajoavat kansakunnat.

4 Et votre butin sera ramassé comme l'on ramasse les vermisseaux, on sautera sur lui comme sautellent les sauterelles.

Teidän saaliinne viedään, niinkuin tuhosirkat vievät; niinkuin hyppysirkat hyökkäävät, niin sen kimppuun hyökätään.

5 L'Eternel s'en va être exalté, car il habite en un lieu haut élevé; il remplira Sion de jugement et de justice.

Herra on korkea, sillä hän asuu korkeudessa. Hän täyttää Siionin oikeudella ja vanhurskaudella.

6 Et la certitude de ta durée, et la force de tes délivrances sera la sagesse et la science; la crainte de l'Eternel sera son trésor.

Ja hän on sinun aikojesi vakuus, avun runsaus, viisaus ja ymmärrys; Herran pelko on oleva Siionin aarre.

7 Voici, leurs hérauts crient dehors, et les messagers de paix pleurent amèrement.

Katso, sankarit huutavat ulkona, rauhan sanansaattajat itkevät katkerasti.

8 Les chemins ont été réduits en désolation, les passants ne passent plus par les sentiers; il a rompu l'alliance, il a rejeté les villes, il ne fait pas même cas des hommes.

Tiet ovat autioina, polulta on kulkija poissa: hän on rikkonut liiton, ylenkatsonut kaupungit, ei ole ihmistä minäkään pitänyt.

9 On mène deuil; la terre languit, le Liban est sec et coupé; Saron est devenu comme une lande; et Basan et Carmel ont été ébranlés.

Maa murehtii ja nääntyy, Libanon kuihtuu häpeästä, Saaron on aromaaksi tullut, Baasan ja Karmel varistavat lehtensä.

10 Maintenant je me lèverai, dira l'Eternel, maintenant je serai exalté, maintenant je serai élevé.

Nyt minä nousen, sanoo Herra, nyt minä itseni korotan, nyt minä kohoan korkealle.

11 Vous concevrez de la balle, et vous enfanterez du chaume; votre souffle vous dévorera [comme] le feu.

Olkia te kannatte kohdussanne, akanoita synnytätte; teidän kiukkunne on tuli, joka kuluttaa teidät.

12 Et les peuples seront [comme] des fourneaux de chaux; ils seront brûlés au feu comme des épines coupées.

Ja kansat poltetaan kuin kalkki, kuin katkotut orjantappurat, jotka tulessa palavat.

13 Vous qui êtes loin, écoutez ce que j'ai fait; et vous qui êtes près, connaissez ma force.

Kuulkaa, te kaukaiset, mitä minä olen tehnyt; te lähelläolevat, tuntekaa minun voimani.

14 Les pécheurs seront effrayés dans Sion, et le tremblement saisira les hypocrites, [tellement qu'ils diront]; Qui est-ce d'entre nous qui pourra séjourner avec le feu dévorant? Qui est-ce d'entre nous qui pourra séjourner avec les ardeurs éternelles?

Syntiset Siionissa peljästyvät, vavistus valtaa jumalattomat: "Kuka meistä voi asua kuluttavassa tulessa, kuka asua iankaikkisessa hehkussa?"

15 Celui qui observe la justice, et qui profère des choses droites; celui qui rejette le gain déshonnête d'extorsion, et qui secoue ses mains pour ne prendre point de présents; celui qui bouche ses oreilles pour n'ouïr point le sang, et qui ferme ses yeux pour ne voir point le mal;

Joka vanhurskaudessa vaeltaa ja puhuu sitä, mikä oikein on, joka halveksii väärää voittoa, jonka käsi torjuu lahjukset luotaan, joka tukkii korvansa kuulemasta veritöitä ja sulkee silmänsä näkemästä pahaa,

16 Celui-là habitera en des lieux haut élevés; des forteresses assises sur des rochers seront sa haute retraite; son pain lui sera donné, et ses eaux ne lui manqueront point.

hän on asuva kukkuloilla, kalliolinnat ovat hänen turvansa; hänelle annetaan hänen leipänsä, eikä vesi häneltä ehdy.

17 Tes yeux contempleront le Roi en sa beauté; et ils regarderont la terre éloignée.

Sinun silmäsi saavat katsoa kuningasta hänen ihanuudessaan, saavat nähdä avaran maan.

18 Ton cœur méditera-t-il la frayeur? [en disant]; où [est] le secrétaire? où est celui qui pèse? où est celui qui tient le compte des tours?

Sinun sydämesi muistelee kauhuja: missä on nyt veronlaskija, missä punnitsija, missä tornien lukija?

19 Tu ne verras point le peuple fier, peuple de langage inconnu, qu'on n'entend point; et de langue bégayante, qu'on ne comprend point.

Et näe enää sitä röyhkeätä kansaa, kansaa, jolla on outo, käsittämätön puhe, jonka sopertavaa kieltä ei kukaan ymmärrä.

20 Regarde Sion, la ville de nos fêtes solennelles, que tes yeux voient Jérusalem, séjour tranquille, tabernacle qui ne sera point transporté, et dont les pieux ne seront jamais ôtés, ni aucun de ses cordeaux ne sera rompu.

Katso Siionia, juhliemme kaupunkia. Sinun silmäsi näkevät Jerusalemin, rauhaisan asuinsijan, telttamajan, jota ei muuteta, jonka vaarnoja ei ikinä reväistä irti, jonka köysistä ei yhtäkään katkaista.

21 Car [c'est là] vraiment que l'Eternel nous est magnifique; c'est le lieu des fleuves, et des rivières très larges, dans lequel n'ira point de navire à rame, et où aucun gros navire ne passera point.

Sillä voimallinen on meillä siellä Herra, siellä on joet, on virrat, leveät rannasta toiseen, joita ei kulje soutualus, joiden poikki ei pääse uljas laiva.

22 Parce que l'Eternel est notre Juge, l'Eternel est notre Législateur, l'Eternel est notre Roi; c'est lui qui vous sauvera.

Sillä Herra on meidän tuomarimme, Herra on johdattajamme, Herra on meidän kuninkaamme; hän pelastaa meidät.

23 Tes cordages sont lâchés, et ainsi ils ne tiendront point ferme leur mât, et on n'étendra point la voile; alors la dépouille d'un grand butin sera partagée; les boiteux [même] pilleront le butin.

Nyt ovat köytesi höltyneet, eivät pidä mastoa kannassaan kiinni, eivät vedä lippua liehumaan. Mutta silloin jaetaan riistosaalista runsaasti, rammatkin ryöstävät ja raastavat.

24 Et celui qui fera sa demeure dans la maison, ne dira point; je suis malade; le peuple qui habitera en elle, sera déchargé d'iniquité.

Eikä yksikään asukas sano: "Minä olen vaivanalainen". Kansa, joka siellä asuu, on saanut syntinsä anteeksi.