2 Samuel 22

1 Après cela David prononça à l'Eternel les paroles de ce cantique, le jour que l'Eternel l'eut délivré de la main de tous ses ennemis, et surtout de la main de Saül.

Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:

2 Il dit donc: L'Eternel est ma roche, et ma forteresse, et mon libérateur.

"Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!

3 Dieu est mon rocher, je me retirerai vers lui; il est mon bouclier et la corne de mon salut; il est ma haute retraite et mon refuge; mon Sauveur, tu me garantis de la violence.

Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!

4 Je crierai à l'Eternel, lequel on doit louer, et je serai délivré de mes ennemis.

'Ylistetty olkoon Herra' -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.

5 Car les angoisses de la mort m'avaient environné; les torrents des méchants m'avaient troublé;

Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.

6 Les cordeaux du sépulcre m'avaient entouré; les filets de la mort m'avaient surpris. (Sheol h7585)

Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut. (Sheol h7585)

7 Quand j'ai été dans l'adversité j'ai crié à l'Eternel; j'ai, [dis-je], crié à mon Dieu, et il a entendu ma voix de son palais, et mon cri est parvenu à ses oreilles.

Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.

8 Alors la terre fut ébranlée et trembla, les fondements des cieux croulèrent et furent ébranlés, parce qu'il était irrité.

Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.

9 Une fumée montait de ses narines, et de sa bouche sortait un feu dévorant; les charbons de feu en étaient embrasés.

Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.

10 Il baissa donc les cieux, et descendit, ayant [une] obscurité sous ses pieds.

Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.

11 Et il était monté sur un Chérubin, et volait; et il parut sur les ailes du vent.

Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä.

12 Et il mit tout autour de soi les ténèbres pour tabernacle; [savoir], les eaux amoncelées qui sont les nuées de l'air.

Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet.

13 Des charbons de feu étaient embrasés de la splendeur qui était au devant de lui.

Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet.

14 L'Eternel tonna des cieux, et le Souverain fit retentir sa voix.

Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.

15 Il tira ses flèches, et écarta [mes ennemis]; il [fit briller] l'éclair; et les mit en déroute.

Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät.

16 Alors le fond de la mer parut, [et] les fondements de la terre habitable furent découverts par l'Eternel qui les tançait, [et] par le souffle du vent de ses narines.

Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta.

17 Il étendit [la main] d'en haut, [et] m'enleva, [et] me tira des grosses eaux.

Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.

18 Il me délivra de mon ennemi puissant, [et] de ceux qui me haïssaient, car ils étaient plus forts que moi.

Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.

19 Ils m'avaient devancé au jour de ma calamité; mais l'Eternel fut mon appui.

He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.

20 Il m'a mis au large, il m'a délivré, parce qu'il a pris son plaisir en moi.

Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.

21 L'Eternel m'a rendu selon ma justice; il m'a rendu selon la pureté de mes mains.

Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.

22 Parce que j'ai tenu le chemin de l'Eternel, et que je ne me suis point détourné de mon Dieu.

Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.

23 Car j'ai eu devant moi tous ses droits, et je ne me suis point détourné de ses ordonnances.

Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.

24 Et j'ai été intègre envers lui, et je me suis donné garde de mon iniquité.

Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.

25 L'Eternel donc m'a rendu selon ma justice, [et] selon ma pureté, qui a été devant ses yeux.

Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.

26 Envers celui qui use de gratuité, tu uses de gratuité; et envers l'homme intègre tu te montres intègre.

Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;

27 Envers celui qui est pur tu te montres pur; mais envers le pervers tu agis selon sa perversité.

puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.

28 Car tu sauves le peuple affligé, et tu [jettes] tes yeux sur les hautains, et les humilies.

Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.

29 Tu es même ma lampe, ô Eternel! et l'Eternel fera reluire mes ténèbres.

Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni.

30 Et par ton moyen je me jetterai sur [toute] une troupe, [et] par le moyen de mon Dieu je franchirai la muraille.

Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.

31 La voie du [Dieu] Fort est parfaite, la parole de l'Eternel [est] affinée; c'est un bouclier à tous ceux qui se retirent vers lui.

Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.

32 Car qui est [Dieu] Fort, sinon l'Eternel? et qui [est] Rocher, sinon notre Dieu?

Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme?

33 Le [Dieu] Fort, qui est ma force, est la vraie force, et il a aplani ma voie, [qui était une voie] d'intégrité.

se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,

34 Il a rendu mes pieds égaux à ceux des biches, et m'a fait tenir debout sur mes lieux élevés.

tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,

35 C'est lui qui dresse mes mains au combat, de sorte qu'un arc d'airain a été rompu avec mes bras.

joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.

36 Tu m'as aussi donné le bouclier de ton salut, et ta bonté m'a fait devenir plus grand.

Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi.

37 Tu as élargi le chemin sous mes pas, et mes talons n'ont point glissé.

Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.

38 J'ai poursuivi mes ennemis, et je les ai exterminés; et je ne m'en suis point retourné jusqu'à ce que je les aie consumés.

Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.

39 Je les ai consumés, je les ai transpercés, et ils ne se sont point relevés; mais ils sont tombés sous mes pieds.

Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle.

40 Car tu m'as revêtu de force pour le combat; tu as fait plier sous moi ceux qui s'élevaient contre moi.

Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.

41 Tu as fait aussi que mes ennemis, et ceux qui me haïssaient ont tourné le dos devant moi, et je les ai détruits.

Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan.

42 Ils regardaient çà et là, mais il n'y avait point de libérateur; [ils criaient] à l'Eternel, mais il ne leur a point répondu.

He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa.

43 Et je les ai brisés menu comme la poussière de la terre; je les ai écrasés, [et] je les ai foulés comme la boue des rues.

Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.

44 Et tu m'as délivré des dissensions des peuples, tu m'as gardé pour être le chef des nations. Le peuple que je ne connaissais point m'a été assujetti.

Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.

45 Les étrangers m'ont menti; ayant ouï parler de moi, ils se sont rendus obéissants.

Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.

46 Les étrangers se sont écoulés et ils ont tremblé de peur dans leurs retraites cachées.

Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.

47 L'Eternel est vivant, et mon rocher est béni; c'est pourquoi Dieu, le rocher de mon salut, soit exalté.

Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio,

48 Le [Dieu] Fort est celui qui me donne les moyens de me venger, et qui m'assujettit les peuples.

Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle;

49 C'est lui aussi qui me retire d'entre mes ennemis. Tu m'enlèves d'entre ceux qui s'élèvent contre moi; tu me délivres de l'homme outrageux.

sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.

50 C'est pourquoi, ô Eternel! je te célébrerai parmi les nations, et je chanterai des psaumes à ton Nom.

Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta;

51 C'est lui qui est la tour des délivrances de son Roi, et qui use de gratuité envers David son Oint, et envers sa postérité à jamais.

sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja osoitat armoa voidellullesi, Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti."