Psaumes 95
1 Venez, chantons avec allégresse à l’Éternel! Poussons des cris de joie vers le rocher de notre salut.
Tulkaat, veisatkaamme kiitosta Herralle, ja iloitkaamme meidän autuutemme turvalle!
2 Allons au-devant de lui avec des louanges, Faisons retentir des cantiques en son honneur!
Tulkaamme hänen kasvoinsa eteen kiitoksella, ja riemuitkaamme hänelle lauluilla!
3 Car l’Éternel est un grand Dieu, Il est un grand roi au-dessus de tous les dieux.
Sillä Herra on suuri Jumala, ja suuri kuningas kaikkein jumalain ylitse.
4 Il tient dans sa main les profondeurs de la terre, Et les sommets des montagnes sont à lui.
Sillä hänen kädessänsä on kaikki, mitä maa kantaa, ja vuorten kukkulat ovat myös hänen.
5 La mer est à lui, c’est lui qui l’a faite; La terre aussi, ses mains l’ont formée.
Sillä hänen on meri, ja hän on sen tehnyt, ja hänen kätensä ovat kuivan valmistaneet.
6 Venez, prosternons-nous et humilions-nous, Fléchissons le genou devant l’Éternel, notre créateur!
Tulkaat, kumartakaamme ja polvillemme langetkaamme, ja maahan laskeukaamme Herran meidän Luojamme eteen!
7 Car il est notre Dieu, Et nous sommes le peuple de son pâturage, Le troupeau que sa main conduit… Oh! Si vous pouviez écouter aujourd’hui sa voix!
Sillä hän on meidän Jumalamme ja me hänen elatuskansansa, ja hänen kättensä lauma. Tänäpänä, jos kuulette hänen äänensä,
8 N’endurcissez pas votre cœur, comme à Meriba, Comme à la journée de Massa, dans le désert,
Niin älkäät paaduttako sydämiänne, niinkuin Meribassa tapahtui, niinkuin kiusauksen päivänä korvessa,
9 Où vos pères me tentèrent, M’éprouvèrent, quoiqu’ils vissent mes œuvres.
Kussa isänne minua kiusasivat, koettelivat minua, ja näkivät myös minun tekoni;
10 Pendant quarante ans j’eus cette race en dégoût, Et je dis: C’est un peuple dont le cœur est égaré; Ils ne connaissent pas mes voies.
Että minä neljäkymmentä ajastaikaa suutuin tähän kansaan, ja sanoin: se on senkaltainen kansa, jonka sydämet aina eksyä tahtovat, ja jotka minun tietäni ei tahtoneet oppia;
11 Aussi je jurai dans ma colère: Ils n’entreront pas dans mon repos!
Joille minä vihoissani vannoin: ettei heidän pidä minun lepooni tuleman.
