< Psaumes 81 >
1 Au chef des chantres. Sur la guitthith. D’Asaph. Chantez avec allégresse à Dieu, notre force! Poussez des cris de joie vers le Dieu de Jacob!
Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; Aasafin virsi. Nostakaa ilohuuto Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme; nostakaa riemuhuuto Jaakobin Jumalalle.
2 Entonnez des cantiques, faites résonner le tambourin, La harpe mélodieuse et le luth!
Virittäkää kiitosvirsi, lyökää vaskirumpuja, soittakaa suloisesti kanteleita ynnä harppuja.
3 Sonnez de la trompette à la nouvelle lune, A la pleine lune, au jour de notre fête!
Puhaltakaa pasunaa uudenkuun aikana, täyden kuun aikana, meidän juhlapäivämme kunniaksi.
4 Car c’est une loi pour Israël, Une ordonnance du Dieu de Jacob.
Sillä tämä on käsky Israelille, Jaakobin Jumalan säädös.
5 Il en fit un statut pour Joseph, Quand il marcha contre le pays d’Égypte… J’entends une voix qui m’est inconnue:
Hän asetti sen todistukseksi Joosefille käydessään Egyptin maata vastaan. Minä kuulen puheen, joka on minulle outo:
6 J’ai déchargé son épaule du fardeau, Et ses mains ont lâché la corbeille.
"Minä nostin taakan hänen hartioiltansa, hänen kätensä pääsivät kantokorin kuormasta.
7 Tu as crié dans la détresse, et je t’ai délivré; Je t’ai répondu dans la retraite du tonnerre; Je t’ai éprouvé près des eaux de Meriba. (Pause)
Hädässäsi sinä huusit, ja minä vapautin sinut; ukkospilven peitosta minä vastasin sinulle, minä koettelin sinua Meriban veden luona." (Sela)
8 Écoute, mon peuple! Et je t’avertirai; Israël, puisses-tu m’écouter!
"Kuule, kansani, minä varoitan sinua; Israel, jospa sinä minua kuulisit!
9 Qu’il n’y ait au milieu de toi point de dieu étranger! Ne te prosterne pas devant des dieux étrangers!
Älköön sinulla olko muukalaista jumalaa, äläkä kumarra vierasta jumalaa.
10 Je suis l’Éternel, ton Dieu, qui t’ai fait monter du pays d’Égypte; Ouvre ta bouche, et je la remplirai.
Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut Egyptin maasta; avaa suusi, niin minä sen täytän.
11 Mais mon peuple n’a point écouté ma voix, Israël ne m’a point obéi.
Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, eikä Israel noudattanut minun mieltäni.
12 Alors je les ai livrés aux penchants de leur cœur, Et ils ont suivi leurs propres conseils.
Niin minä annoin heidän mennä pois sydämensä paatumuksessa, he saivat vaeltaa omien neuvojensa mukaan.
13 Oh! Si mon peuple m’écoutait, Si Israël marchait dans mes voies!
Oi, jospa minun kansani minua kuulisi ja Israel vaeltaisi minun teilläni,
14 En un instant je confondrais leurs ennemis, Je tournerais ma main contre leurs adversaires;
niin minä pian masentaisin heidän vihollisensa ja kääntäisin käteni heidän vihamiehiänsä vastaan.
15 Ceux qui haïssent l’Éternel le flatteraient, Et le bonheur d’Israël durerait toujours;
Ne, jotka Herraa vihaavat, matelisivat hänen edessään, ja heidän kohtalonsa kestäisi iankaikkisesti.
16 Je le nourrirais du meilleur froment, Et je le rassasierais du miel du rocher.
Mutta kansaansa hän ruokkisi parhaalla nisulla; minä ravitsisin sinua hunajalla kalliosta."