Psaumes 65

1 Au chef des chantres. Psaume de David. Cantique. Avec confiance, ô Dieu! On te louera dans Sion, Et l’on accomplira les vœux qu’on t’a faits.

Davidin Psalmi ja veisu, edelläveisaajalle. Jumala, sinua kiitetään Zionissa hiljaisuudessa; ja sinulle maksetaan lupaus.

2 O toi, qui écoutes la prière! Tous les hommes viendront à toi.

Sinä kuulet rukouksen; sentähden tulee kaikki liha sinun tykös.

3 Les iniquités m’accablent: Tu pardonneras nos transgressions.

Meidän pahat tekomme meitä kovin raskauttavat; mutta anna sinä meille synnit anteeksi.

4 Heureux celui que tu choisis et que tu admets en ta présence, Pour qu’il habite dans tes parvis! Nous nous rassasierons du bonheur de ta maison, De la sainteté de ton temple.

Autuas on se, jonkas valitset ja otat tykös, asumaan kartanoissas: hän ravitaan sinun huonees ja pyhän templis hyvyydestä.

5 Dans ta bonté, tu nous exauces par des prodiges, Dieu de notre salut, Espoir de toutes les extrémités lointaines de la terre et de la mer!

Kuule meitä ihmeellisestä vanhurskaudesta, meidän autuutemme Jumala, kaikkein turva maan päällä ja kaukana meressä,

6 Il affermit les montagnes par sa force, Il est ceint de puissance;

Joka vuoret vahvistat voimallas, ja olet hankittu väkevyydellä,

7 Il apaise le mugissement des mers, le mugissement de leurs flots, Et le tumulte des peuples.

Sinä joka asetat meren pauhinan ja hänen aaltoinsa pauhinan, ja kansain metelin;

8 Ceux qui habitent aux extrémités du monde s’effraient de tes prodiges; Tu remplis d’allégresse l’orient et l’occident.

Että ne hämmästyisivät, jotka niissä maan äärissä asuvat, sinun ihmeitäs. Sinä iloitat kaikki liikkuvaiset aamulla ja ehtoona.

9 Tu visites la terre et tu lui donnes l’abondance, Tu la combles de richesses; Le ruisseau de Dieu est plein d’eau; Tu prépares le blé, quand tu la fertilises ainsi.

Sinä etsiskelet maan ja liotat sen ja teet sen ylen rikkaaksi: Jumalan virta on vettä täynnä: sinä kasvatat heidän jyvänsä, ettäs näin maan valmistat.

10 En arrosant ses sillons, en aplanissant ses mottes, Tu la détrempes par des pluies, tu bénis son germe.

Sinä juotat hänen vakonsa ja kastat hänen kyntönsä: sateella sinä ne pehmität, ja siunaat hänen laihonsa.

11 Tu couronnes l’année de tes biens, Et tes pas versent l’abondance;

Sinä kaunistat vuoden hyvyydelläs, ja sinun askelees tiukkuvat rasvasta.

12 Les plaines du désert sont abreuvées, Et les collines sont ceintes d’allégresse;

Korven laitumet myös tiukkuvat, ja kukkulat ovat ympäri iloissansa.

13 Les pâturages se couvrent de brebis, Et les vallées se revêtent de froment. Les cris de joie et les chants retentissent.

Kedot ovat laumaa täynnä, ja laaksossa on tihkiältä jyviä, niin että siitä ihastutaan ja myös lauletaan.