Psaumes 37

1 De David. Ne t’irrite pas contre les méchants, N’envie pas ceux qui font le mal.

Daavidin virsi. Älä vihastu pahain tähden, älä kadehdi väärintekijöitä.

2 Car ils sont fauchés aussi vite que l’herbe, Et ils se flétrissent comme le gazon vert.

Sillä niinkuin heinä heidät pian niitetään pois, ja he lakastuvat niinkuin vihanta ruoho.

3 Confie-toi en l’Éternel, et pratique le bien; Aie le pays pour demeure et la fidélité pour pâture.

Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta;

4 Fais de l’Éternel tes délices, Et il te donnera ce que ton cœur désire.

silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.

5 Recommande ton sort à l’Éternel, Mets en lui ta confiance, et il agira.

Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee.

6 Il fera paraître ta justice comme la lumière, Et ton droit comme le soleil à son midi.

Ja hän antaa sinun vanhurskautesi nousta niinkuin valkeuden ja sinun oikeutesi niinkuin keskipäivän.

7 Garde le silence devant l’Éternel, et espère en lui; Ne t’irrite pas contre celui qui réussit dans ses voies, Contre l’homme qui vient à bout de ses mauvais desseins.

Hiljenny Herran edessä ja odota häntä. Älä vihastu siihen, jonka tie menestyy, mieheen, joka juonia punoo.

8 Laisse la colère, abandonne la fureur; Ne t’irrite pas, ce serait mal faire.

Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi.

9 Car les méchants seront retranchés, Et ceux qui espèrent en l’Éternel posséderont le pays.

Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan.

10 Encore un peu de temps, et le méchant n’est plus; Tu regardes le lieu où il était, et il a disparu.

Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun hänen sijaansa katsot, on hän jo poissa.

11 Les misérables possèdent le pays, Et ils jouissent abondamment de la paix.

Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.

12 Le méchant forme des projets contre le juste, Et il grince des dents contre lui.

Jumalaton miettii vanhurskaalle pahaa ja kiristelee hänelle hampaitansa;

13 Le Seigneur se rit du méchant, Car il voit que son jour arrive.

mutta Herra nauraa hänelle, sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.

14 Les méchants tirent le glaive, Ils bandent leur arc, Pour faire tomber le malheureux et l’indigent, Pour égorger ceux dont la voie est droite.

Jumalattomat paljastavat miekkansa ja jännittävät jousensa, kaataaksensa kurjan ja köyhän, teurastaaksensa ne, jotka ovat oikealla tiellä.

15 Leur glaive entre dans leur propre cœur, Et leurs arcs se brisent.

Mutta heidän miekkansa käy heidän omaan sydämeensä, ja heidän jousensa särkyvät.

16 Mieux vaut le peu du juste Que l’abondance de beaucoup de méchants;

Vanhurskaan vähä vara on parempi kuin monen jumalattoman tavarain paljous.

17 Car les bras des méchants seront brisés, Mais l’Éternel soutient les justes.

Sillä jumalattomain käsivarret särjetään, mutta Herra tukee vanhurskaita.

18 L’Éternel connaît les jours des hommes intègres, Et leur héritage dure à jamais.

Herra tuntee nuhteettomain päivät, ja heidän perintönsä pysyy iankaikkisesti.

19 Ils ne sont pas confondus au temps du malheur, Et ils sont rassasiés aux jours de la famine.

Pahana aikana he eivät joudu häpeään, ja nälän päivinä heillä on kyllin syötävää.

20 Mais les méchants périssent, Et les ennemis de l’Éternel, comme les plus beaux pâturages; Ils s’évanouissent, ils s’évanouissent en fumée.

Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset ovat kuin niittyjen koreus: he katoavat, katoavat niinkuin savu.

21 Le méchant emprunte, et il ne rend pas; Le juste est compatissant, et il donne.

Jumalaton ottaa lainan eikä maksa, mutta vanhurskas on armahtavainen ja antelias.

22 Car ceux que bénit l’Éternel possèdent le pays, Et ceux qu’il maudit sont retranchés.

Sillä hänen siunaamansa perivät maan, mutta hänen kiroamansa hävitetään.

23 L’Éternel affermit les pas de l’homme, Et il prend plaisir à sa voie;

Herra vahvistaa sen miehen askeleet, jonka tie hänelle kelpaa.

24 S’il tombe, il n’est pas terrassé, Car l’Éternel lui prend la main.

Jos hän lankeaa, ei hän maahan sorru, sillä Herra tukee hänen kättänsä.

25 J’ai été jeune, j’ai vieilli; Et je n’ai point vu le juste abandonné, Ni sa postérité mendiant son pain.

Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.

26 Toujours il est compatissant, et il prête; Et sa postérité est bénie.

Aina hän on armahtavainen ja antaa lainaksi, ja hänen lapsensa ovat siunaukseksi.

27 Détourne-toi du mal, fais le bien, Et possède à jamais ta demeure.

Karta pahaa ja tee hyvää, niin sinä pysyt iankaikkisesti.

28 Car l’Éternel aime la justice, Et il n’abandonne pas ses fidèles; Ils sont toujours sous sa garde, Mais la postérité des méchants est retranchée.

Sillä Herra rakastaa oikeutta eikä hylkää hurskaitansa; heidät varjellaan iankaikkisesti, mutta jumalattomain siemen hävitetään.

29 Les justes posséderont le pays, Et ils y demeureront à jamais.

Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti.

30 La bouche du juste annonce la sagesse, Et sa langue proclame la justice.

Vanhurskaan suu lausuu viisautta, ja hänen kielensä puhuu oikeuden sanoja.

31 La loi de son Dieu est dans son cœur; Ses pas ne chancellent point.

Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessään, hänen askeleensa eivät horju.

32 Le méchant épie le juste, Et il cherche à le faire mourir.

Jumalaton väijyy vanhurskasta ja etsii häntä tappaaksensa.

33 L’Éternel ne le laisse pas entre ses mains, Et il ne le condamne pas quand il est en jugement.

Mutta Herra ei jätä häntä hänen käsiinsä eikä tuomitse häntä syylliseksi, kun hänen asiansa on oikeudessa.

34 Espère en l’Éternel, garde sa voie, Et il t’élèvera pour que tu possèdes le pays; Tu verras les méchants retranchés.

Odota Herraa ja ota vaari hänen tiestänsä, niin hän korottaa sinut, ja sinä perit maan ja näet, kuinka jumalattomat hävitetään.

35 J’ai vu le méchant dans toute sa puissance; Il s’étendait comme un arbre verdoyant.

Minä näin jumalattoman, väkivaltaisen, rehevänä kuin viheriöivä puu, juurtunut paikoilleen.

36 Il a passé, et voici, il n’est plus; Je le cherche, et il ne se trouve plus.

Mutta kun ohi kuljettiin, katso, ei häntä enää ollut; minä etsin häntä, vaan häntä ei löytynyt.

37 Observe celui qui est intègre, et regarde celui qui est droit; Car il y a une postérité pour l’homme de paix.

Ota nuhteettomasta vaari, katso rehellistä: rauhan miehellä on tulevaisuus,

38 Mais les rebelles sont tous anéantis, La postérité des méchants est retranchée.

mutta luopuneet hukkuvat kaikki, ja jumalattomain tulevaisuus leikataan pois.

39 Le salut des justes vient de l’Éternel; Il est leur protecteur au temps de la détresse.

Mutta vanhurskasten pelastus tulee Herralta, hän on heidän linnansa ahdingon aikana.

40 L’Éternel les secourt et les délivre; Il les délivre des méchants et les sauve, Parce qu’ils cherchent en lui leur refuge.

Herra auttaa heitä ja vapahtaa heidät, vapahtaa jumalattomista ja pelastaa heidät; sillä he turvaavat häneen.