Psaumes 37

1 De David. Ne t’irrite pas contre les méchants, N’envie pas ceux qui font le mal.

Davidin Psalmi. Älä vihastu pahain tähden, ja älä kadehdi pahantekiöitä.

2 Car ils sont fauchés aussi vite que l’herbe, Et ils se flétrissent comme le gazon vert.

Sillä niinkuin heinä he pian hakataan pois, ja lakastuvat niinkuin vihoittava ruoho.

3 Confie-toi en l’Éternel, et pratique le bien; Aie le pays pour demeure et la fidélité pour pâture.

Toivo Herraan ja tee hyvää: asu maassa ja elätä itses vakuudella.

4 Fais de l’Éternel tes délices, Et il te donnera ce que ton cœur désire.

Iloitse Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämes halajaa.

5 Recommande ton sort à l’Éternel, Mets en lui ta confiance, et il agira.

Anna ties Herran haltuun, ja toivo hänen päällensä; kyllä hän sen tekee.

6 Il fera paraître ta justice comme la lumière, Et ton droit comme le soleil à son midi.

Ja hän tuo edes vanhurskautes niinkuin valkeuden, ja oikeutes niinkuin puolipäivän.

7 Garde le silence devant l’Éternel, et espère en lui; Ne t’irrite pas contre celui qui réussit dans ses voies, Contre l’homme qui vient à bout de ses mauvais desseins.

Tyydy Herraan, ja odota häntä: älä kiivoittele sitä, jonka tie menestyy ja sitä ihmistä, joka vääryyttä tekee.

8 Laisse la colère, abandonne la fureur; Ne t’irrite pas, ce serait mal faire.

Lakkaa vihasta ja hylkää tuimuus: älä niin vihastu, ettäs itsekin pahaa teet.

9 Car les méchants seront retranchés, Et ceux qui espèrent en l’Éternel posséderont le pays.

Sillä pahat hävitetään; mutta Herraa odottavaiset perivät maan.

10 Encore un peu de temps, et le méchant n’est plus; Tu regardes le lieu où il était, et il a disparu.

Vielä vähä hetki on, niin ei jumalatoin olekaan; ja kuin sinä katsot hänen siaansa, niin hän on poissa.

11 Les misérables possèdent le pays, Et ils jouissent abondamment de la paix.

Mutta siviät perivät maan, ja iloitsevat suuressa rauhassa.

12 Le méchant forme des projets contre le juste, Et il grince des dents contre lui.

Jumalatoin uhkaa vanhurskasta, ja kiristelee hampaitansa hänen päällensä.

13 Le Seigneur se rit du méchant, Car il voit que son jour arrive.

Mutta Herra nauraa häntä; sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.

14 Les méchants tirent le glaive, Ils bandent leur arc, Pour faire tomber le malheureux et l’indigent, Pour égorger ceux dont la voie est droite.

Jumalattomat vetävät miekkansa ja jännittävät joutsensa, kukistaaksensa raadollista ja köyhää, ja teurastaaksensa hurskaita heidän teissänsä.

15 Leur glaive entre dans leur propre cœur, Et leurs arcs se brisent.

Mutta heidän miekkansa pitää käymän heidän sydämeensä; ja heidän joutsensa pitää särkymän.

16 Mieux vaut le peu du juste Que l’abondance de beaucoup de méchants;

Se vähä, mikä vanhurskaalla on, on parempi kuin monen jumalattoman suuret tavarat.

17 Car les bras des méchants seront brisés, Mais l’Éternel soutient les justes.

Sillä jumalattoman käsivarsi pitää rikottaman; mutta Herra vahvistaa vanhurskaat.

18 L’Éternel connaît les jours des hommes intègres, Et leur héritage dure à jamais.

Herra tietää hurskasten päivät, ja heidän perimisensä pysyy ijankaikkisesti.

19 Ils ne sont pas confondus au temps du malheur, Et ils sont rassasiés aux jours de la famine.

Ei he tule häpiään pahalla ajalla; ja nälkävuosina pitää heillä kyllä oleman.

20 Mais les méchants périssent, Et les ennemis de l’Éternel, comme les plus beaux pâturages; Ils s’évanouissent, ils s’évanouissent en fumée.

Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset, ehkä he olisivat niinkuin ihana niitty, niin heidän pitää kuitenkin niinkuin savu katooman.

21 Le méchant emprunte, et il ne rend pas; Le juste est compatissant, et il donne.

Jumalatoin ottaa lainan ja ei maksa; mutta hurskas on laupias ja runsas.

22 Car ceux que bénit l’Éternel possèdent le pays, Et ceux qu’il maudit sont retranchés.

Sillä hänen siunattunsa perivät maan; mutta hänen kirottunsa pitää hävitettämän.

23 L’Éternel affermit les pas de l’homme, Et il prend plaisir à sa voie;

Herralta senkaltaisen miehen vaellus hallitaan; ja hänen tiensä kelpaa hänelle.

24 S’il tombe, il n’est pas terrassé, Car l’Éternel lui prend la main.

Jos hän lankee, niin ei häntä hyljätä; sillä Herra tukee hänen kätensä.

25 J’ai été jeune, j’ai vieilli; Et je n’ai point vu le juste abandonné, Ni sa postérité mendiant son pain.

Minä olin nuori, ja vanhennuin, ja en ikänä nähnyt vanhurskasta hyljätyksi, enkä hänen siemenensä kerjäävän leipää.

26 Toujours il est compatissant, et il prête; Et sa postérité est bénie.

Hän on aina laupias, ja lainaa mielellänsä; ja hänen siemenensä on siunattu.

27 Détourne-toi du mal, fais le bien, Et possède à jamais ta demeure.

Vältä pahaa, ja tee hyvää, ja pysy ijankaikkisesti.

28 Car l’Éternel aime la justice, Et il n’abandonne pas ses fidèles; Ils sont toujours sous sa garde, Mais la postérité des méchants est retranchée.

Sillä Herra rakastaa oikeutta, ja ei hylkää pyhiänsä: ne kätketään ijankaikkisesti; mutta jumalattomain siemen pitää hävitettämän.

29 Les justes posséderont le pays, Et ils y demeureront à jamais.

Hurskaat perivät maan, ja asuvat siinä ijankaikkisesti.

30 La bouche du juste annonce la sagesse, Et sa langue proclame la justice.

Vanhurskaan suu puhuu viisautta, ja hänen kielensä opettaa oikeutta.

31 La loi de son Dieu est dans son cœur; Ses pas ne chancellent point.

Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessänsä; ja ei hänen askeleensa livisty.

32 Le méchant épie le juste, Et il cherche à le faire mourir.

Jumalatoin väijyy vanhurskasta, ja etsii häntä tappaaksensa;

33 L’Éternel ne le laisse pas entre ses mains, Et il ne le condamne pas quand il est en jugement.

Mutta ei Herra jätä häntä hänen käsiinsä, ja ei tuomitse häntä, koska hän tuomitaan.

34 Espère en l’Éternel, garde sa voie, Et il t’élèvera pour que tu possèdes le pays; Tu verras les méchants retranchés.

Odota Herraa, ja kätke hänen tiensä, niin hän sinun korottaa, ettäs perit maan: ja sinä saat nähdä jumalattomat hävitettävän.

35 J’ai vu le méchant dans toute sa puissance; Il s’étendait comme un arbre verdoyant.

Minä näin jumalattoman, sangen jalon ja valtiaan, joka levitti itsensä, ja vihotti niinkuin viheriäinen laakeripuu.

36 Il a passé, et voici, il n’est plus; Je le cherche, et il ne se trouve plus.

Ja hän meni pois, ja katso ei hän enää ollut; ja minä kysyin häntä, ja ei häntä mistään löydetty.

37 Observe celui qui est intègre, et regarde celui qui est droit; Car il y a une postérité pour l’homme de paix.

Ole viatoin, ja pidä sinus oikein; sillä senkaltaiset viimein menestyvät;

38 Mais les rebelles sont tous anéantis, La postérité des méchants est retranchée.

Mutta väärät pitää ynnä hukkuman, ja jumalattomat pitää viimein hävitettämän.

39 Le salut des justes vient de l’Éternel; Il est leur protecteur au temps de la détresse.

Mutta Herra auttaa vanhurskaita: hän on heidän väkevyytensä tuskan ajalla.

40 L’Éternel les secourt et les délivre; Il les délivre des méchants et les sauve, Parce qu’ils cherchent en lui leur refuge.

Ja Herra auttaa heitä ja päästää heitä: hän pelastaa heitä jumalattomista ja vapahtaa heitä; sillä he uskalsivat häneen.