Psaumes 137

1 Sur les bords des fleuves de Babylone, Nous étions assis et nous pleurions, En nous souvenant de Sion.

Baabelin virtain vierillä-siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme.

2 Aux saules de la contrée Nous avions suspendu nos harpes.

Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme.

3 Là, nos vainqueurs nous demandaient des chants, Et nos oppresseurs de la joie: Chantez-nous quelques-uns des cantiques de Sion!

Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: "Veisatkaa meille Siionin virsiä".

4 Comment chanterions-nous les cantiques de l’Éternel Sur une terre étrangère?

Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?

5 Si je t’oublie, Jérusalem, Que ma droite m’oublie!

Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni.

6 Que ma langue s’attache à mon palais, Si je ne me souviens de toi, Si je ne fais de Jérusalem Le principal sujet de ma joie!

Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.

7 Éternel, souviens-toi des enfants d’Édom, Qui, dans la journée de Jérusalem, Disaient: Rasez, rasez Jusqu’à ses fondements!

Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: "Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!"

8 Fille de Babylone, la dévastée, Heureux qui te rend la pareille, Le mal que tu nous as fait!

Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt!

9 Heureux qui saisit tes enfants, Et les écrase sur le roc!

Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!