Psaumes 102
1 Prière d’un malheureux, lorsqu’il est abattu et qu’il répand sa plainte devant l’Éternel. Éternel, écoute ma prière, Et que mon cri parvienne jusqu’à toi!
Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.
2 Ne me cache pas ta face au jour de ma détresse! Incline vers moi ton oreille quand je crie! Hâte-toi de m’exaucer!
Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.
3 Car mes jours s’évanouissent en fumée, Et mes os sont enflammés comme un tison.
Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.
4 Mon cœur est frappé et se dessèche comme l’herbe; J’oublie même de manger mon pain.
Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.
5 Mes gémissements sont tels Que mes os s’attachent à ma chair.
Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.
6 Je ressemble au pélican du désert, Je suis comme le chat-huant des ruines;
Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.
7 Je n’ai plus de sommeil, et je suis Comme l’oiseau solitaire sur un toit.
Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.
8 Chaque jour mes ennemis m’outragent, Et c’est par moi que jurent mes adversaires en fureur.
Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.
9 Je mange la poussière au lieu de pain, Et je mêle des larmes à ma boisson,
Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä
10 A cause de ta colère et de ta fureur; Car tu m’as soulevé et jeté au loin.
sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.
11 Mes jours sont comme l’ombre à son déclin, Et je me dessèche comme l’herbe.
Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.
12 Mais toi, Éternel! Tu règnes à perpétuité, Et ta mémoire dure de génération en génération.
Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.
13 Tu te lèveras, tu auras pitié de Sion; Car le temps d’avoir pitié d’elle, Le temps fixé est à son terme;
Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.
14 Car tes serviteurs en aiment les pierres, Ils en chérissent la poussière.
Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.
15 Alors les nations craindront le nom de l’Éternel, Et tous les rois de la terre ta gloire.
Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,
16 Oui, l’Éternel rebâtira Sion, Il se montrera dans sa gloire.
kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,
17 Il est attentif à la prière du misérable, Il ne dédaigne pas sa prière.
kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.
18 Que cela soit écrit pour la génération future, Et que le peuple qui sera créé célèbre l’Éternel!
Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,
19 Car il regarde du lieu élevé de sa sainteté; Du haut des cieux l’Éternel regarde sur la terre,
että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,
20 Pour écouter les gémissements des captifs, Pour délivrer ceux qui vont périr,
kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,
21 Afin qu’ils publient dans Sion le nom de l’Éternel, Et ses louanges dans Jérusalem,
jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,
22 Quand tous les peuples s’assembleront, Et tous les royaumes, pour servir l’Éternel.
kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.
23 Il a brisé ma force dans la route, Il a abrégé mes jours.
Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.
24 Je dis: Mon Dieu, ne m’enlève pas au milieu de mes jours, Toi, dont les années durent éternellement!
Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.
25 Tu as anciennement fondé la terre, Et les cieux sont l’ouvrage de tes mains.
Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.
26 Ils périront, mais tu subsisteras; Ils s’useront tous comme un vêtement; Tu les changeras comme un habit, et ils seront changés.
Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.
27 Mais toi, tu restes le même, Et tes années ne finiront point.
Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.
28 Les fils de tes serviteurs habiteront leur pays, Et leur postérité s’affermira devant toi.
Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
