Proverbes 21
1 Le cœur du roi est un courant d’eau dans la main de l’Éternel; Il l’incline partout où il veut.
Kuninkaan sydän on Herran kädessä, niinkuin vesiojat, ja hän taittaa sen kuhunka tahtoo.
2 Toutes les voies de l’homme sont droites à ses yeux; Mais celui qui pèse les cœurs, c’est l’Éternel.
Jokainen luulee tiensä oikiaksi, vaan Herra koettelee sydämet.
3 La pratique de la justice et de l’équité, Voilà ce que l’Éternel préfère aux sacrifices.
Hyvin ja oikein tehdä, on Herralle otollisempi kuin uhri.
4 Des regards hautains et un cœur qui s’enfle, Cette lampe des méchants, ce n’est que péché.
Ylpiät silmät ja paisunut sydän, ja jumalattomain kynttilä on synti.
5 Les projets de l’homme diligent ne mènent qu’à l’abondance, Mais celui qui agit avec précipitation n’arrive qu’à la disette.
Ahkeran miehen aivoitukset tuovat yltäkylläisyyden; vaan joka pikainen on, se tulee köyhäksi.
6 Des trésors acquis par une langue mensongère Sont une vanité fugitive et l’avant-coureur de la mort.
Joka tavaran kokoo valheella, se on kulkeva turhuus, niiden seassa, jotka kuolemaa etsivät.
7 La violence des méchants les emporte, Parce qu’ils refusent de faire ce qui est juste.
Jumalattomain raatelemus pitää heitä peljättämän; sillä ei he tahtoneet tehdä, mitä oikia on.
8 Le coupable suit des voies détournées, Mais l’innocent agit avec droiture.
Jumalattoman ihmisen tie on outo; mutta puhtaan työ on oikia.
9 Mieux vaut habiter à l’angle d’un toit, Que de partager la demeure d’une femme querelleuse.
Parempi on asua katon kulmalla, kuin riitaisen vaimon kanssa yhdessä huoneessa.
10 L’âme du méchant désire le mal; Son ami ne trouve pas grâce à ses yeux.
Jumalattoman sielu toivottaa pahaa, ja ei suo lähimmäisellensä mitään.
11 Quand on châtie le moqueur, le sot devient sage; Et quand on instruit le sage, il accueille la science.
Kuin pilkkaaja rangaistaan, niin tyhmät viisaaksi tulevat, ja kuin viisas tulee opetetuksi, niin hän ottaa opin.
12 Le juste considère la maison du méchant; L’Éternel précipite les méchants dans le malheur.
vanhurskas pitää itsensä viisaasti jumalattoman huonetta vastaan; vaan jumalattomat kietovat itsensä onnettomuuteen.
13 Celui qui ferme son oreille au cri du pauvre Criera lui-même et n’aura point de réponse.
Joka tukitsee korvansa köyhän huudolta, hänen pitää myös huutaman, ja ei kuultaman.
14 Un don fait en secret apaise la colère, Et un présent fait en cachette calme une fureur violente.
Salainen lahja asettaa vihan, ja helmaan anto lepyttä suurimman kiukun.
15 C’est une joie pour le juste de pratiquer la justice, Mais la ruine est pour ceux qui font le mal.
Se on vanhurskaille ilo, tehdä mikä oikia on, vaan pahantekiöillä on pelko.
16 L’homme qui s’écarte du chemin de la sagesse Reposera dans l’assemblée des morts.
Ihminen joka poikkee viisauden tieltä, pitää oleman kuolleiden joukossa.
17 Celui qui aime la joie reste dans l’indigence; Celui qui aime le vin et l’huile ne s’enrichit pas.
Joka hekumaa rakastaa, se tulee köyhäksi; ja joka viinaa ja öljyä rakastaa, ei hän tule rikkaaksi.
18 Le méchant sert de rançon pour le juste, Et le perfide pour les hommes droits.
Jumalatoin pitää annettaman ulos vanhurskaan siaan, ja ylönkatsoja siveiden edestä.
19 Mieux vaut habiter dans une terre déserte, Qu’avec une femme querelleuse et irritable.
Parempi on asua autiossa maassa kuin riitaisen ja vihaisen vaimon kanssa.
20 De précieux trésors et de l’huile sont dans la demeure du sage; Mais l’homme insensé les engloutit.
Viisaan huoneessa on suloinen tavara ja öljy, vaan tyhmä ihminen sen tuhlaa.
21 Celui qui poursuit la justice et la bonté Trouve la vie, la justice et la gloire.
Joka vanhurskautta ja hyvyyttä noudattaa, hän löytää elämän, vanhurskauden ja kunnian.
22 Le sage monte dans la ville des héros, Et il abat la force qui lui donnait de l’assurance.
Viisas mies voittaa väkeväin kaupungin, ja kukistaa heidän uskalluksensa vahvuuden.
23 Celui qui veille sur sa bouche et sur sa langue Préserve son âme des angoisses.
Joka suunsa ja kielensä hillitsee, hän varjelee sielunsa ahdistuksesta.
24 L’orgueilleux, le hautain, s’appelle un moqueur; Il agit avec la fureur de l’arrogance.
Joka ynseä ja ylpiä on, hän kutsutaan pilkkaajaksi, joka vihassa ynseytensä näyttää.
25 Les désirs du paresseux le tuent, Parce que ses mains refusent de travailler;
Laiskan himo tappaa hänen, ettei hänen kätensä tahtoneet mitään tehdä:
26 Tout le jour il éprouve des désirs; Mais le juste donne sans parcimonie.
Hän himoitsee suuresti kaiken päivän; muuta vanhurskas antaa, ja ei kiellä.
27 Le sacrifice des méchants est quelque chose d’abominable; Combien plus quand ils l’offrent avec des pensées criminelles!
Jumalattomain uhri on kauhistus, semminkin kuin se synnissä uhrataan.
28 Le témoin menteur périra, Mais l’homme qui écoute parlera toujours.
Väärän todistajan pitää hukkuman; vaan joka tottelee, hän saa aina puhua.
29 Le méchant prend un air effronté, Mais l’homme droit affermit sa voie.
Jumalatoin juoksee päätähavin lävitse: mutta hurskas ojentaa tiensä.
30 Il n’y a ni sagesse, ni intelligence, Ni conseil, en face de l’Éternel.
Ei yksikään viisaus, eli ymmärrys, eikä neuvo, auta herraa vastaan.
31 Le cheval est équipé pour le jour de la bataille, Mais la délivrance appartient à l’Éternel.
Hevoset valmistetaan sodan päiväksi; mutta voitto tulee herralta.
