Proverbes 14
1 La femme sage bâtit sa maison, Et la femme insensée la renverse de ses propres mains.
Viisas vaimo rakentaa huoneensa, vaan hullu kukistaa sen teollansa.
2 Celui qui marche dans la droiture craint l’Éternel, Mais celui qui prend des voies tortueuses le méprise.
Joka vaeltaa oikiaa tietä, se pelkää Herraa; mutta se, joka poikkee pois tieltänsä, ylönkatsoo hänen.
3 Dans la bouche de l’insensé est une verge pour son orgueil, Mais les lèvres des sages les gardent.
Tyhmän suussa on ylpeyden vitsa; vaan viisasten huulet varjelevat heitä.
4 S’il n’y a pas de bœufs, la crèche est vide; C’est à la vigueur des bœufs qu’on doit l’abondance des revenus.
Jossa ei härkiä ole, siinä seimet puhtaana ovat; vaan jossa juhdat työtä tekevät, siinä tuloa kyllä on.
5 Un témoin fidèle ne ment pas, Mais un faux témoin dit des mensonges.
Totinen todistaja välttää valhetta; vaan väärä todistaja rohkiasti valhettelee.
6 Le moqueur cherche la sagesse et ne la trouve pas, Mais pour l’homme intelligent la science est chose facile.
Pilkkaaja etsii viisautta, ja ei löydä; vaan toimelliset viisauden huokiasti saavat.
7 Éloigne-toi de l’insensé; Ce n’est pas sur ses lèvres que tu aperçois la science.
Mene pois tyhmän tyköä; sillä et sinä opi mitään häneltä.
8 La sagesse de l’homme prudent, c’est l’intelligence de sa voie; La folie des insensés, c’est la tromperie.
Toimellisen viisaus on teistänsä ottaa vaarin; vaan tyhmäin hulluus on sula petos.
9 Les insensés se font un jeu du péché, Mais parmi les hommes droits se trouve la bienveillance.
Tyhmä nauraa syntiä, mutta hurskasten välillä on hyvä suosio.
10 Le cœur connaît ses propres chagrins, Et un étranger ne saurait partager sa joie.
Koska sydän on murheellinen, niin ei auta ulkonainen ilo.
11 La maison des méchants sera détruite, Mais la tente des hommes droits fleurira.
Jumalattomain huoneet kukistetaan, vaan jumalisten majat viheriöitsevät.
12 Telle voie paraît droite à un homme, Mais son issue, c’est la voie de la mort.
Monella on tie mielestänsä oikia, vaan viimeiseltä johdattaa se kuolemaan.
13 Au milieu même du rire le cœur peut être affligé, Et la joie peut finir par la détresse.
Naurun jälkeen tulee murhe, ja ilon perästä suru.
14 Celui dont le cœur s’égare se rassasie de ses voies, Et l’homme de bien se rassasie de ce qui est en lui.
Tyhmälle tapahtuu laittamisensa jälkeen, vaan hyvä ihminen asetetaan hänen ylitsensä.
15 L’homme simple croit tout ce qu’on dit, Mais l’homme prudent est attentif à ses pas.
Taitamatoin uskoo kaikki, mutta ymmärtäväinen ottaa teistänsä vaarin.
16 Le sage a de la retenue et se détourne du mal, Mais l’insensé est arrogant et plein de sécurité.
Viisas pelkää ja karttaa pahaa, vaan tyhmä päätähavin menee.
17 Celui qui est prompt à la colère fait des sottises, Et l’homme plein de malice s’attire la haine.
Äkillinen ihminen tekee hullun töitä, ja kavala ihminen tulee vihattavaksi.
18 Les simples ont en partage la folie, Et les hommes prudents se font de la science une couronne.
Taitamattomat perivät tyhmyyden; vaan se on toimellisten kruunu, että he toimellisesti tekevät.
19 Les mauvais s’inclinent devant les bons, Et les méchants aux portes du juste.
Häijyn täytyy kumartaa hyviä, ja jumalattomat vanhurskasten porteissa.
20 Le pauvre est odieux même à son ami, Mais les amis du riche sont nombreux.
Köyhää vihaavat hänen lähimmäisensäkin; vaan rikkaalla on monta ystävää.
21 Celui qui méprise son prochain commet un péché, Mais heureux celui qui a pitié des misérables!
Joka katsoo lähimmäisensä ylön. hän tekee syntiä; vaan autuas on se, joka viheliäistä armahtaa.
22 Ceux qui méditent le mal ne s’égarent-ils pas? Mais ceux qui méditent le bien agissent avec bonté et fidélité.
Jotka viekkaudessa vaeltavat, niiltä puuttuu; mutta jotka hyvää ajattelevat, niille tapahtuu hyvyys ja uskollisuus.
23 Tout travail procure l’abondance, Mais les paroles en l’air ne mènent qu’à la disette.
Jossa työtä tehdään, siinä kyllä on; vaan joka tyhjiin puheisiin tyytyy, siinä on köyhyys.
24 La richesse est une couronne pour les sages; La folie des insensés est toujours de la folie.
Viisasten rikkaus on heidän kruununsa, mutta tyhmäin hulluus on hulluus.
25 Le témoin véridique délivre des âmes, Mais le trompeur dit des mensonges.
Uskollinen todistaja vapahtaa hengen, vaan väärä todistaja pettää.
26 Celui qui craint l’Éternel possède un appui ferme, Et ses enfants ont un refuge auprès de lui.
Joka Herraa pelkää, hänellä on vahva linna, ja hänen lapsensa varjellaan.
27 La crainte de l’Éternel est une source de vie, Pour détourner des pièges de la mort.
Herran pelko on elämän lähde, että kuoleman nuora välttää taidetaan.
28 Quand le peuple est nombreux, c’est la gloire d’un roi; Quand le peuple manque, c’est la ruine du prince.
Koska kuninkaalla on paljo väkeä, se on hänen kunniansa; vaan koska vähä on väkeä, se tekee päämiehen kehnoksi.
29 Celui qui est lent à la colère a une grande intelligence, Mais celui qui est prompt à s’emporter proclame sa folie.
Joka on pitkämielinen, se on viisas; vaan joka äkillinen on, se ilmoittaa tyhmyyden.
30 Un cœur calme est la vie du corps, Mais l’envie est la carie des os.
Leppyinen sydän on ruumiin elämä; vaan kateus on märkä luissa.
31 Opprimer le pauvre, c’est outrager celui qui l’a fait; Mais avoir pitié de l’indigent, c’est l’honorer.
Joka köyhälle tekee väkivaltaa, hän laittaa hänen luojaansa; vaan joka armahtaa vaivaista, se kunnioittaa Jumalaa.
32 Le méchant est renversé par sa méchanceté, Mais le juste trouve un refuge même en sa mort.
Pahuutensa tähden jumalatoin kukistetaan; vaan vanhurskas on kuolemassakin rohkia.
33 Dans un cœur intelligent repose la sagesse, Mais au milieu des insensés elle se montre à découvert.
Toimellisen sydämessä lepää viisaus; mutta mitä tyhmäin mielessä on, se tulee ilmi.
34 La justice élève une nation, Mais le péché est la honte des peuples.
Vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on kansan häpiä.
35 La faveur du roi est pour le serviteur prudent, Et sa colère pour celui qui fait honte.
Toimellinen palvelia on kuninkaalle otollinen; vaan häpiällistä palveliaa ei hän kärsi.
