Proverbes 12
1 Celui qui aime la correction aime la science; Celui qui hait la réprimande est stupide.
Joka itsensä mielellänsä kurittaa antaa, se tulee toimelliseksi; mutta joka rankaisematta olla tahtoo, se on tyhmä.
2 L’homme de bien obtient la faveur de l’Éternel, Mais l’Éternel condamne celui qui est plein de malice.
Hyvä saa lohdutuksen Herralta, mutta häijy mies hyljätään.
3 L’homme ne s’affermit pas par la méchanceté, Mais la racine des justes ne sera point ébranlée.
Ei ihminen vahvistu jumalattomuudessa, vaan vanhurskaan juuri on pysyväinen.
4 Une femme vertueuse est la couronne de son mari, Mais celle qui fait honte est comme la carie dans ses os.
Ahkera vaimo on miehensä kruunu, vaan häijy on niinkuin märkä hänen luissansa.
5 Les pensées des justes ne sont qu’équité; Les desseins des méchants ne sont que fraude.
Vanhurskasten ajatukset ovat vilpittömät, vaan jumalattomain aivoitus on petollinen.
6 Les paroles des méchants sont des embûches pour verser le sang, Mais la bouche des hommes droits est une délivrance.
Jumalattomain sanat väijyvät verta, vaan hurskasten suu vapahtaa heitä.
7 Renversés, les méchants ne sont plus; Et la maison des justes reste debout.
Jumalattomat kaatuvat, ja ei ole sitte enää, mutta vanhurskasten huone pysyy.
8 Un homme est estimé en raison de son intelligence, Et celui qui a le cœur pervers est l’objet du mépris.
Toimellinen mies neuvossansa ylistetään, vaan petollinen tulee katsotuksi ylön.
9 Mieux vaut être d’une condition humble et avoir un serviteur Que de faire le glorieux et de manquer de pain.
Parempi on nöyrä, joka omansa katsoo, kuin se, joka tahtoo iso olla, ja kuitenkin puuttuu leipää.
10 Le juste prend soin de son bétail, Mais les entrailles des méchants sont cruelles.
Vanhurskas armahtaa juhtaansa, mutta jumalattoman sydän on halutoin.
11 Celui qui cultive son champ est rassasié de pain, Mais celui qui poursuit des choses vaines est dépourvu de sens.
Joka peltonsa viljelee, se saa leipää yltäkylläisesti; vaan joka turhia ajelee takaa, se on tyhmä.
12 Le méchant convoite ce que prennent les méchants, Mais la racine des justes donne du fruit.
Jumalatoin halajaa aina pahaa tehdä, mutta vanhurskaan juuri kantaa hedelmää.
13 Il y a dans le péché des lèvres un piège pernicieux, Mais le juste se tire de la détresse.
Ilkiä käsitetään omissa sanoissansa, vaan vanhurskas pääsee hädästä.
14 Par le fruit de la bouche on est rassasié de biens, Et chacun reçoit selon l’œuvre de ses mains.
Suun hedelmästä tulee paljon hyvää; ja niinkuin kukin käsillänsä tehnyt on, kostetaan hänelle.
15 La voie de l’insensé est droite à ses yeux, Mais celui qui écoute les conseils est sage.
Tyhmäin mielestä on hänen tiensä otollinen, mutta viisas ottaa neuvon.
16 L’insensé laisse voir à l’instant sa colère, Mais celui qui cache un outrage est un homme prudent.
Tyhmä osoittaa kohta vihansa, vaan joka peittää vääryyden, se on kavala.
17 Celui qui dit la vérité proclame la justice, Et le faux témoin la tromperie.
Joka totuuden puhuu, se vanhurskauden ilmoittaa; mutta joka väärin todistaa, hän pettää.
18 Tel, qui parle légèrement, blesse comme un glaive; Mais la langue des sages apporte la guérison.
Joka ajattelematta puhuu, hän pistää niinkuin miekalla; vaan viisasten kieli on terveellinen.
19 La lèvre véridique est affermie pour toujours, Mais la langue fausse ne subsiste qu’un instant.
Totinen suu pysyy vahvana ijankaikkisesti, vain väärä kieli ei pysy kauvan.
20 La tromperie est dans le cœur de ceux qui méditent le mal, Mais la joie est pour ceux qui conseillent la paix.
Jotka pahaa ajattelevat, niiden sydämessä on petos; vaan jotka rauhaa neuvovat, niillä on ilo.
21 Aucun malheur n’arrive au juste, Mais les méchants sont accablés de maux.
Ei vanhurskaalle mitään vaaraa tapahdu; vaan jumalattomat pahuudella täytetään.
22 Les lèvres fausses sont en horreur à l’Éternel, Mais ceux qui agissent avec vérité lui sont agréables.
Petolliset huulet ovat Herralle kauhistus; vaan jotka oikein tekevät, ovat hänelle otolliset.
23 L’homme prudent cache sa science, Mais le cœur des insensés proclame la folie.
Kavala salaa taitonsa, vaan hulluin sydän ilmoittaa hulluutta.
24 La main des diligents dominera, Mais la main lâche sera tributaire.
Ahkera käsi saa hallita, vaan laiskan täytyy veronalaiseksi tulla.
25 L’inquiétude dans le cœur de l’homme l’abat, Mais une bonne parole le réjouit.
Sydämellinen murhe kivistelee, vaan lohdullinen sana iloittaa,
26 Le juste montre à son ami la bonne voie, Mais la voie des méchants les égare.
Vanhurskas on parempi lähimmäistänsä, mutta jumalattoman tie viettelee hänen
27 Le paresseux ne rôtit pas son gibier; Mais le précieux trésor d’un homme, c’est l’activité.
Ei petollinen asia menesty, mutta ahkera saa hyvän tavaran.
28 La vie est dans le sentier de la justice, La mort n’est pas dans le chemin qu’elle trace.
Vanhurskauden tiellä on elämä, ja hänen poluillansa ei ole kuolemaa.
