Job 9
1 Job prit la parole et dit:
Job vastasi ja sanoi:
2 Je sais bien qu’il en est ainsi; Comment l’homme serait-il juste devant Dieu?
"Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
3 S’il voulait contester avec lui, Sur mille choses il ne pourrait répondre à une seule.
Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
4 A lui la sagesse et la toute-puissance: Qui lui résisterait impunément?
Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
5 Il transporte soudain les montagnes, Il les renverse dans sa colère.
Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
6 Il secoue la terre sur sa base, Et ses colonnes sont ébranlées.
hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
7 Il commande au soleil, et le soleil ne paraît pas; Il met un sceau sur les étoiles.
hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
8 Seul, il étend les cieux, Il marche sur les hauteurs de la mer.
hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
9 Il a créé la Grande Ourse, l’Orion et les Pléiades, Et les étoiles des régions australes.
hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
10 Il fait des choses grandes et insondables, Des merveilles sans nombre.
hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
11 Voici, il passe près de moi, et je ne le vois pas, Il s’en va, et je ne l’aperçois pas.
Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
12 S’il enlève, qui s’y opposera? Qui lui dira: Que fais-tu?
Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
13 Dieu ne retire point sa colère; Sous lui s’inclinent les appuis de l’orgueil.
Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
14 Et moi, comment lui répondre? Quelles paroles choisir?
Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
15 Quand je serais juste, je ne répondrais pas; Je ne puis qu’implorer mon juge.
Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
16 Et quand il m’exaucerait, si je l’invoque, Je ne croirais pas qu’il eût écouté ma voix,
Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
17 Lui qui m’assaille comme par une tempête, Qui multiplie sans raison mes blessures,
hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
18 Qui ne me laisse pas respirer, Qui me rassasie d’amertume.
joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
19 Recourir à la force? Il est tout-puissant. A la justice? Qui me fera comparaître?
Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
20 Suis-je juste, ma bouche me condamnera; Suis-je innocent, il me déclarera coupable.
Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
21 Innocent! Je le suis; mais je ne tiens pas à la vie, Je méprise mon existence.
Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
22 Qu’importe après tout? Car, j’ose le dire, Il détruit l’innocent comme le coupable.
Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
23 Si du moins le fléau donnait soudain la mort!… Mais il se rit des épreuves de l’innocent.
Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
24 La terre est livrée aux mains de l’impie; Il voile la face des juges. Si ce n’est pas lui, qui est-ce donc?
Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?
25 Mes jours sont plus rapides qu’un courrier; Ils fuient sans avoir vu le bonheur;
Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
26 Ils passent comme les navires de jonc, Comme l’aigle qui fond sur sa proie.
ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
27 Si je dis: Je veux oublier mes souffrances, Laisser ma tristesse, reprendre courage,
Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
28 Je suis effrayé de toutes mes douleurs. Je sais que tu ne me tiendras pas pour innocent.
niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
29 Je serai jugé coupable; Pourquoi me fatiguer en vain?
Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
30 Quand je me laverais dans la neige, Quand je purifierais mes mains avec du savon,
Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
31 Tu me plongerais dans la fange, Et mes vêtements m’auraient en horreur.
silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
32 Il n’est pas un homme comme moi, pour que je lui réponde, Pour que nous allions ensemble en justice.
Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
33 Il n’y a pas entre nous d’arbitre, Qui pose sa main sur nous deux.
Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
34 Qu’il retire sa verge de dessus moi, Que ses terreurs ne me troublent plus;
ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
35 Alors je parlerai et je ne le craindrai pas. Autrement, je ne suis point à moi-même.
silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."
