Job 8
1 Bildad de Schuach prit la parole et dit:
Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
2 Jusqu’à quand veux-tu discourir de la sorte, Et les paroles de ta bouche seront-elles un vent impétueux?
"Kuinka kauan sinä senkaltaisia haastat ja suusi puheet ovat kuin raju myrsky?
3 Dieu renverserait-il le droit? Le Tout-Puissant renverserait-il la justice?
Jumalako vääristäisi oikeuden, Kaikkivaltiasko vääristäisi vanhurskauden?
4 Si tes fils ont péché contre lui, Il les a livrés à leur péché.
Jos lapsesi tekivät syntiä häntä vastaan, niin hän hylkäsi heidät heidän rikoksensa valtaan.
5 Mais toi, si tu as recours à Dieu, Si tu implores le Tout-Puissant;
Jos sinä etsit Jumalaa ja anot Kaikkivaltiaalta armoa,
6 Si tu es juste et droit, Certainement alors il veillera sur toi, Et rendra le bonheur à ton innocente demeure;
jos olet puhdas ja rehellinen, silloin hän varmasti heräjää sinun avuksesi ja asettaa entiselleen sinun vanhurskautesi asunnon.
7 Ton ancienne prospérité semblera peu de chose, Celle qui t’est réservée sera bien plus grande.
Silloin sinun alkusi näyttää vähäiseltä, mutta loppuaikasi varttuu ylen suureksi.
8 Interroge ceux des générations passées, Sois attentif à l’expérience de leurs pères.
Sillä kysypä aikaisemmalta sukupolvelta, tarkkaa, mitä heidän isänsä ovat tutkineet.
9 Car nous sommes d’hier, et nous ne savons rien, Nos jours sur la terre ne sont qu’une ombre.
Mehän olemme eilispäivän lapsia emmekä mitään tiedä, päivämme ovat vain varjo maan päällä.
10 Ils t’instruiront, ils te parleront, Ils tireront de leur cœur ces sentences:
He sinua opettavat ja sanovat sinulle, tuovat ilmi sanat sydämestään:
11 Le jonc croît-il sans marais? Le roseau croît-il sans humidité?
'Kasvaako kaisla siinä, missä ei ole rämettä? rehottaako ruoko siinä, missä ei ole vettä?
12 Encore vert et sans qu’on le coupe, Il sèche plus vite que toutes les herbes.
Vielä vihreänä ollessaan, ennenaikaisena leikattavaksi, se kuivettuu ennen kuin mikään muu heinä.
13 Ainsi arrive-t-il à tous ceux qui oublient Dieu, Et l’espérance de l’impie périra.
Niin käy kaikkien niiden, jotka unhottavat Jumalan, ja jumalattoman toivo katoaa,
14 Son assurance est brisée, Son soutien est une toile d’araignée.
hänen, jonka uskallus on langan varassa, jonka turvana on hämähäkinverkko.
15 Il s’appuie sur sa maison, et elle n’est pas ferme; Il s’y cramponne, et elle ne résiste pas.
Hän nojaa taloonsa, mutta se ei seiso, hän tarttuu siihen, mutta se ei kestä.
16 Dans toute sa vigueur, en plein soleil, Il étend ses rameaux sur son jardin,
Hän on rehevänä auringon paisteessa, ja hänen vesansa leviävät yli puutarhan.
17 Il entrelace ses racines parmi les pierres, Il pénètre jusque dans les murailles;
Hänen juurensa kietoutuvat kiviroukkioon, hän kiinnittää katseensa kivitaloon.
18 L’arrache-t-on du lieu qu’il occupe, Ce lieu le renie: Je ne t’ai point connu!
Mutta kun Jumala hävittää hänet hänen paikastansa, niin se kieltää hänet: En ole sinua koskaan nähnyt.
19 Telles sont les délices que ses voies lui procurent. Puis sur le même sol d’autres s’élèvent après lui.
Katso, siinä oli hänen vaelluksensa ilo, ja tomusta kasvaa toisia.'
20 Non, Dieu ne rejette point l’homme intègre, Et il ne protège point les méchants.
Katso, Jumala ei hylkää nuhteetonta eikä tartu pahantekijäin käteen.
21 Il remplira ta bouche de cris de joie, Et tes lèvres de chants d’allégresse.
Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla ja huulesi riemulla.
22 Tes ennemis seront couverts de honte; La tente des méchants disparaîtra.
Sinun vihamiehesi verhotaan häpeällä, ja jumalattomien majaa ei enää ole."
