Job 6
1 Job prit la parole et dit:
Job vastasi ja sanoi:
2 Oh! S’il était possible de peser ma douleur, Et si toutes mes calamités étaient sur la balance,
"Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
3 Elles seraient plus pesantes que le sable de la mer; Voilà pourquoi mes paroles vont jusqu’à la folie!
Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
4 Car les flèches du Tout-Puissant m’ont percé, Et mon âme en suce le venin; Les terreurs de Dieu se rangent en bataille contre moi.
Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
5 L’âne sauvage crie-t-il auprès de l’herbe tendre? Le bœuf mugit-il auprès de son fourrage?
Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
6 Peut-on manger ce qui est fade et sans sel? Y a-t-il de la saveur dans le blanc d’un œuf?
Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
7 Ce que je voudrais ne pas toucher, C’est là ma nourriture, si dégoûtante soit-elle!
Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
8 Puisse mon vœu s’accomplir, Et Dieu veuille réaliser mon espérance!
Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
9 Qu’il plaise à Dieu de m’écraser, Qu’il étende sa main et qu’il m’achève!
Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
10 Il me restera du moins une consolation, Une joie dans les maux dont il m’accable: Jamais je n’ai transgressé les ordres du Saint.
Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
11 Pourquoi espérer quand je n’ai plus de force? Pourquoi attendre quand ma fin est certaine?
Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
12 Ma force est-elle une force de pierre? Mon corps est-il d’airain?
Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
13 Ne suis-je pas sans ressource, Et le salut n’est-il pas loin de moi?
Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
14 Celui qui souffre a droit à la compassion de son ami, Même quand il abandonnerait la crainte du Tout-Puissant.
Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
15 Mes frères sont perfides comme un torrent, Comme le lit des torrents qui disparaissent.
Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
16 Les glaçons en troublent le cours, La neige s’y précipite;
Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
17 Viennent les chaleurs, et ils tarissent, Les feux du soleil, et leur lit demeure à sec.
auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
18 Les caravanes se détournent de leur chemin, S’enfoncent dans le désert, et périssent.
Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
19 Les caravanes de Théma fixent le regard, Les voyageurs de Séba sont pleins d’espoir;
Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
20 Ils sont honteux d’avoir eu confiance, Ils restent confondus quand ils arrivent.
he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
21 Ainsi, vous êtes comme si vous n’existiez pas; Vous voyez mon angoisse, et vous en avez horreur!
Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
22 Vous ai-je dit: Donnez-moi quelque chose, Faites en ma faveur des présents avec vos biens,
Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
23 Délivrez-moi de la main de l’ennemi, Rachetez-moi de la main des méchants?
pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
24 Instruisez-moi, et je me tairai; Faites-moi comprendre en quoi j’ai péché.
Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
25 Que les paroles vraies sont persuasives! Mais que prouvent vos remontrances?
Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
26 Voulez-vous donc blâmer ce que j’ai dit, Et ne voir que du vent dans les discours d’un désespéré?
Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
27 Vous accablez un orphelin, Vous persécutez votre ami.
Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
28 Regardez-moi, je vous prie! Vous mentirais-je en face?
Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
29 Revenez, ne soyez pas injustes; Revenez, et reconnaissez mon innocence.
Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
30 Y a-t-il de l’iniquité sur ma langue, Et ma bouche ne discerne-t-elle pas le mal?
Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"
