Job 36
1 Élihu continua et dit:
Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:
2 Attends un peu, et je vais poursuivre, Car j’ai des paroles encore pour la cause de Dieu.
"Maltahan vähän, niin julistan sinulle, sillä vielä on minulla Jumalan puolesta puhuttavaa.
3 Je prendrai mes raisons de haut, Et je prouverai la justice de mon créateur.
Minä noudan tietoni kaukaa ja osoitan Luojani oikeuden;
4 Sois-en sûr, mes discours ne sont pas des mensonges, Mes sentiments devant toi sont sincères.
sillä totisesti, sanani eivät ole valhetta-mies, jolla on täydellinen tieto, on edessäsi.
5 Dieu est puissant, mais il ne rejette personne; Il est puissant par la force de son intelligence.
Katso, Jumala on voimallinen, mutta ei halveksu ketään; väkevä on hänen ymmärryksensä voima.
6 Il ne laisse pas vivre le méchant, Et il fait droit aux malheureux.
Hän ei pidä jumalatonta elossa, vaan hankkii kurjille oikeuden.
7 Il ne détourne pas les yeux de dessus les justes, Il les place sur le trône avec les rois, Il les y fait asseoir pour toujours, afin qu’ils soient élevés.
Hän ei käännä silmiänsä pois hurskaista, vaan antaa heidän istua kuningasten kanssa valtaistuimella ikuisesti; he kohoavat korkealle.
8 Viennent-ils à tomber dans les chaînes, Sont-ils pris dans les liens de l’adversité,
Ja jos niinkin käy, että heidät kytketään kahleisiin, sidotaan kurjuuden köysillä,
9 Il leur dénonce leurs œuvres, Leurs transgressions, leur orgueil;
niin hän sillä ilmaisee heille, mitä he ovat tehneet ja mitä rikkoneet pöyhkeilemisellään,
10 Il les avertit pour leur instruction, Il les exhorte à se détourner de l’iniquité.
avaa heidän korvansa nuhtelulle ja käskee heitä kääntymään pois vääryydestä.
11 S’ils écoutent et se soumettent, Ils achèvent leurs jours dans le bonheur, Leurs années dans la joie.
Jos he kuulevat ja alistuvat, niin saavat viettää päivänsä onnessa ja ikävuotensa ihanasti.
12 S’ils n’écoutent pas, ils périssent par le glaive, Ils expirent dans leur aveuglement.
Mutta jos eivät kuule, niin he syöksyvät surman peitsiin ja menehtyvät ymmärtämättömyyteensä.
13 Les impies se livrent à la colère, Ils ne crient pas à Dieu quand il les enchaîne;
Mutta jumalattomat pitävät vihaa, he eivät apua huuda, kun hän on heidät vanginnut.
14 Ils perdent la vie dans leur jeunesse, Ils meurent comme les débauchés.
Heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, heidän elämänsä loppuu niinkuin haureellisten pyhäkköpoikain.
15 Mais Dieu sauve le malheureux dans sa misère, Et c’est par la souffrance qu’il l’avertit.
Kurjan hän vapahtaa hänen kurjuutensa kautta ja avaa hänen korvansa ahdistuksella.
16 Il te retirera aussi de la détresse, Pour te mettre au large, en pleine liberté, Et ta table sera chargée de mets succulents.
Sinutkin houkutteli ahdingosta pois avara tila, jossa ei ahtautta ollut, ja lihavuudesta notkuvan ruokapöydän rauha.
17 Mais si tu défends ta cause comme un impie, Le châtiment est inséparable de ta cause.
Ja niin kohtasi sinua kukkuramäärin jumalattoman tuomio; tuomio ja oikeus on käynyt sinuun kiinni.
18 Que l’irritation ne t’entraîne pas à la moquerie, Et que la grandeur de la rançon ne te fasse pas dévier!
Älköön kärsimyksen polte houkutelko sinua pilkkaamaan, älköönkä lunastusmaksun suuruus viekö sinua harhaan.
19 Tes cris suffiraient-ils pour te sortir d’angoisse, Et même toutes les forces que tu pourrais déployer?
Voiko huutosi auttaa ahdingosta tahi kaikki voimasi ponnistukset?
20 Ne soupire pas après la nuit, Qui enlève les peuples de leur place.
Älä halaja yötä, joka siirtää kansat sijoiltansa.
21 Garde-toi de te livrer au mal, Car la souffrance t’y dispose.
Varo, ettet käänny vääryyteen, sillä se on sinulle mieluisampi kuin kärsimys.
22 Dieu est grand par sa puissance; Qui saurait enseigner comme lui?
Katso, Jumala on korkea, valliten voimassansa; kuka on hänen kaltaisensa opettaja?
23 Qui lui prescrit ses voies? Qui ose dire: Tu fais mal?
Kuka määrää hänen tiensä, ja kuka sanoo: 'Sinä teit väärin'?
24 Souviens-toi d’exalter ses œuvres, Que célèbrent tous les hommes.
Muista sinäkin ylistää hänen töitänsä, joiden kiitosta ihmiset veisaavat;
25 Tout homme les contemple, Chacun les voit de loin.
kaikki ihmiset ihailevat niitä, kuolevaiset katselevat niitä kaukaa.
26 Dieu est grand, mais sa grandeur nous échappe, Le nombre de ses années est impénétrable.
Katso, Jumala on suuri, emme häntä käsitä, hänen vuottensa luku on ilman määrää.
27 Il attire à lui les gouttes d’eau, Il les réduit en vapeur et forme la pluie;
Hän kokoaa vedenpisarat; ne vihmovat virtanaan sadetta,
28 Les nuages la laissent couler, Ils la répandent sur la foule des hommes.
jota pilvet vuodattavat, valuttavat ihmisjoukkojen päälle.
29 Et qui comprendra le déchirement de la nuée, Le fracas de sa tente?
Kuka ymmärtää pilvien leviämiset, kuka hänen majansa jyrinän?
30 Voici, il étend autour de lui sa lumière, Et il se cache jusque dans les profondeurs de la mer.
Katso, hän levittää niiden päälle leimauksensa ja peittää meren pohjat.
31 Par ces moyens il juge les peuples, Et il donne la nourriture avec abondance.
Sillä niin hän tuomitsee kansat, niin hän antaa runsaan ravinnon.
32 Il prend la lumière dans sa main, Il la dirige sur ses adversaires.
Hän peittää molemmat kätensä leimauksilla ja lähettää ne ahdistajan kimppuun.
33 Il s’annonce par un grondement; Les troupeaux pressentent son approche.
Hänet ilmoittaa hänen jylinänsä, jopa karjakin hänen tulonsa."
