Job 16
1 Job prit la parole et dit:
Job vastasi ja sanoi:
2 J’ai souvent entendu pareilles choses; Vous êtes tous des consolateurs fâcheux.
"Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.
3 Quand finiront ces discours en l’air? Pourquoi cette irritation dans tes réponses?
Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?
4 Moi aussi, je pourrais parler comme vous, Si vous étiez à ma place: Je vous accablerais de paroles, Je secouerais sur vous la tête,
Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,
5 Je vous fortifierais de la bouche, Je remuerais les lèvres pour vous soulager.
rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.
6 Si je parle, mes souffrances ne seront point calmées, Si je me tais, en quoi seront-elles moindres?
Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?
7 Maintenant, hélas! Il m’a épuisé… Tu as ravagé toute ma maison;
Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni
8 Tu m’as saisi, pour témoigner contre moi; Ma maigreur se lève, et m’accuse en face.
ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.
9 Il me déchire et me poursuit dans sa fureur, Il grince des dents contre moi, Il m’attaque et me perce de son regard.
Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,
10 Ils ouvrent la bouche pour me dévorer, Ils m’insultent et me frappent les joues, Ils s’acharnent tous après moi.
he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.
11 Dieu me livre à la merci des impies, Il me précipite entre les mains des méchants.
Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.
12 J’étais tranquille, et il m’a secoué, Il m’a saisi par la nuque et m’a brisé, Il a tiré sur moi comme à un but.
Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;
13 Ses traits m’environnent de toutes parts; Il me perce les reins sans pitié, Il répand ma bile sur la terre.
hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.
14 Il me fait brèche sur brèche, Il fond sur moi comme un guerrier.
Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.
15 J’ai cousu un sac sur ma peau; J’ai roulé ma tête dans la poussière.
Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.
16 Les pleurs ont altéré mon visage; L’ombre de la mort est sur mes paupières.
Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,
17 Je n’ai pourtant commis aucune violence, Et ma prière fut toujours pure.
vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.
18 O terre, ne couvre point mon sang, Et que mes cris prennent librement leur essor!
Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!
19 Déjà maintenant, mon témoin est dans le ciel, Mon témoin est dans les lieux élevés.
Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.
20 Mes amis se jouent de moi; C’est Dieu que j’implore avec larmes.
Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,
21 Puisse-t-il donner à l’homme raison contre Dieu, Et au fils de l’homme contre ses amis!
että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.
22 Car le nombre de mes années touche à son terme, Et je m’en irai par un sentier d’où je ne reviendrai pas.
Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."
