2 Samuel 22
1 David adressa à l’Éternel les paroles de ce cantique, lorsque l’Éternel l’eut délivré de la main de tous ses ennemis et de la main de Saül.
Ja David puhui Herralle nämät veisun sanat sinä päivänä, jona Herra oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä,
2 Il dit: L’Éternel est mon rocher, ma forteresse, mon libérateur.
Ja sanoi: Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;
3 Dieu est mon rocher, où je trouve un abri, Mon bouclier et la force qui me sauve, Ma haute retraite et mon refuge. O mon Sauveur! Tu me garantis de la violence.
Jumala on minun vahani, johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.
4 Je m’écrie: Loué soit l’Éternel! Et je suis délivré de mes ennemis.
Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani.
5 Car les flots de la mort m’avaient environné, Les torrents de la destruction m’avaient épouvanté;
Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Helvetin siteet kietoivat minun, ja kuoleman paulat ennättivät minun. (Sheol h7585)
7 Dans ma détresse, j’ai invoqué l’Éternel, J’ai invoqué mon Dieu; De son palais, il a entendu ma voix, Et mon cri est parvenu à ses oreilles.
Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa.
8 La terre fut ébranlée et trembla, Les fondements des cieux frémirent, Et ils furent ébranlés, parce qu’il était irrité.
Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui.
9 Il s’élevait de la fumée dans ses narines, Et un feu dévorant sortait de sa bouche: Il en jaillissait des charbons embrasés.
Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
10 Il abaissa les cieux, et il descendit: Il y avait une épaisse nuée sous ses pieds.
Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
11 Il était monté sur un chérubin, et il volait, Il paraissait sur les ailes du vent.
Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä.
12 Il faisait des ténèbres une tente autour de lui, Il était enveloppé d’amas d’eaux et de sombres nuages.
Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet.
13 De la splendeur qui le précédait S’élançaient des charbons de feu.
Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet.
14 L’Éternel tonna des cieux, Le Très-Haut fit retentir sa voix;
Herra jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa.
15 Il lança des flèches et dispersa mes ennemis, La foudre, et les mit en déroute.
Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä.
16 Le lit de la mer apparut, Les fondements du monde furent découverts, Par la menace de l’Éternel, Par le bruit du souffle de ses narines.
Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta.
17 Il étendit sa main d’en haut, il me saisit, Il me retira des grandes eaux;
Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä.
18 Il me délivra de mon adversaire puissant, De mes ennemis qui étaient plus forts que moi.
Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät.
19 Ils m’avaient surpris au jour de ma détresse, Mais l’Éternel fut mon appui.
Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
20 Il m’a mis au large, Il m’a sauvé, parce qu’il m’aime.
Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun.
21 L’Éternel m’a traité selon ma droiture, Il m’a rendu selon la pureté de mes mains;
Herra maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
22 Car j’ai observé les voies de l’Éternel, Et je n’ai point été coupable envers mon Dieu.
Sillä minä pidän Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.
23 Toutes ses ordonnances ont été devant moi, Et je ne me suis point écarté de ses lois.
Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,
24 J’ai été sans reproche envers lui, Et je me suis tenu en garde contre mon iniquité.
Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä:
25 Aussi l’Éternel m’a rendu selon ma droiture, Selon ma pureté devant ses yeux.
Sentähden kostaa Herra minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä.
26 Avec celui qui est bon tu te montres bon, Avec l’homme droit tu agis selon la droiture,
Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen.
27 Avec celui qui est pur tu te montres pur, Et avec le pervers tu agis selon sa perversité.
Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja.
28 Tu sauves le peuple qui s’humilie, Et de ton regard, tu abaisses les orgueilleux.
Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne.
29 Oui, tu es ma lumière, ô Éternel! L’Éternel éclaire mes ténèbres.
Sillä sinä Herra olet valkeuteni: Herra valaisee pimeyteni.
30 Avec toi je me précipite sur une troupe en armes, Avec mon Dieu je franchis une muraille.
Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.
31 Les voies de Dieu sont parfaites, La parole de l’Éternel est éprouvée; Il est un bouclier pour tous ceux qui se confient en lui.
Jumalan tie on täydellinen, Herran puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat.
32 Car qui est Dieu, si ce n’est l’Éternel? Et qui est un rocher, si ce n’est notre Dieu?
Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme?
33 C’est Dieu qui est ma puissante forteresse, Et qui me conduit dans la voie droite.
Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti.
34 Il rend mes pieds semblables à ceux des biches, Et il me place sur mes lieux élevés.
Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.
35 Il exerce mes mains au combat, Et mes bras tendent l’arc d’airain.
Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään.
36 Tu me donnes le bouclier de ton salut, Et je deviens grand par ta bonté.
Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi.
37 Tu élargis le chemin sous mes pas, Et mes pieds ne chancellent point.
Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet.
38 Je poursuis mes ennemis, et je les détruis; Je ne reviens pas avant de les avoir anéantis.
Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan.
39 Je les anéantis, je les brise, et ils ne se relèvent plus; Ils tombent sous mes pieds.
Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle.
40 Tu me ceins de force pour le combat, Tu fais plier sous moi mes adversaires.
Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
41 Tu fais tourner le dos à mes ennemis devant moi, Et j’extermine ceux qui me haïssent.
Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani.
42 Ils regardent autour d’eux, et personne pour les sauver! Ils crient à l’Éternel, et il ne leur répond pas!
He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
43 Je les broie comme la poussière de la terre, Je les écrase, je les foule, comme la boue des rues.
Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta.
44 Tu me délivres des dissensions de mon peuple; Tu me conserves pour chef des nations; Un peuple que je ne connaissais pas m’est asservi.
Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
45 Les fils de l’étranger me flattent, Ils m’obéissent au premier ordre.
Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua.
46 Les fils de l’étranger sont en défaillance, Ils tremblent hors de leurs forteresses.
Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä.
47 Vive l’Éternel, et béni soit mon rocher! Que Dieu, le rocher de mon salut, soit exalté,
Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!
48 Le Dieu qui est mon vengeur, Qui m’assujettit les peuples,
Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,
49 Et qui me fait échapper à mes ennemis! Tu m’élèves au-dessus de mes adversaires, Tu me délivres de l’homme violent.
Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
50 C’est pourquoi je te louerai parmi les nations, ô Éternel! Et je chanterai à la gloire de ton nom.
Sentähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.
51 Il accorde de grandes délivrances à son roi, Et il fait miséricorde à son oint, A David, et à sa postérité, pour toujours.
Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenehensä ijankaikkisesti.
