Psaumes 78
1 Psaume de méditation d'Asaph. O mon peuple, attachez-vous à ma loi; inclinez votre oreille vers les paroles de ma bouche.
Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.
2 J'ouvrirai ma bouche en paraboles; je dirai les choses qui ont existé dès le commencement,
Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,
3 Telles que vous les avez ouïes et connues, et que vos pères vous les ont racontées.
Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,
4 Elles n'ont point été cachées à leurs enfants de la seconde génération, eux-mêmes leur ayant annoncé les louanges du Seigneur, et sa puissance et les merveilles qu'il a faites.
Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.
5 Et il a suscité un témoignage en Jacob, et il a institué en Israël une loi qu'il a confiée à nos pères, pour qu'ils l'enseignassent à leurs enfants,
Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,
6 Afin que chaque génération les transmit à la suivante; les fils l'apprendront à ceux qui naîtront d'eux; et ils en porteront témoignage, et ils en instruiront leurs enfants:
Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;
7 Afin qu'ils mettent en Dieu leur espérance, et qu'ils n'oublient point ses œuvres, et qu'ils recherchent ses commandements,
Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,
8 Et qu'ils ne soient point comme leurs pères, race perverse et provocatrice, qui n'a pas eu de droiture de cœur, et, en son esprit, n'a pas été fidèle à Dieu.
Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;
9 Les fils d'Éphraïm tendant l'arc, lançant des flèches, le jour du combat ont tourné le dos.
Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.
10 Ils n'ont point gardé l'alliance de Dieu, et ils ont refusé de marcher dans sa loi.
Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.
11 Et ils ont oublié ses bienfaits, et les miracles qu'il leur a montrés,
Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.
12 Et les prodiges qu'il a faits devant leurs pères, en la terre d'Egypte et dans la plaine de Tanis.
Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.
13 Il a séparé la mer, et il les a fait passer; il a contenu les eaux, comme dans une outre.
Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.
14 Et il les a guidés le jour dans une nuée, et la nuit dans un luminaire de feu.
Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.
15 Il a fendu le rocher dans le désert, et il les a abreuvés comme avec l'eau d'un grand abîme.
Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.
16 Et de la pierre il a tiré et conduit l'eau comme un fleuve.
Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.
17 Et ils ont continué de pécher contre lui; ils ont provoqué le Très-Haut dans le désert;
Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.
18 Et ils ont tenté Dieu en leurs cœurs, en lui demandant des aliments pour leurs âmes.
He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.
19 Et ils ont parlé contre Dieu, et ils ont dit: Est-ce que Dieu pourra nous préparer une table dans le désert?
He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?
20 Il a frappé le rocher: l'eau a jailli; un torrent a coulé avec abondance. Mais Dieu pourra-t-il nous donner aussi du pain, ou préparer dans le désert une table à son peuple?
Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?
21 C'est pourquoi le Seigneur, les ayant entendus, différa, et un feu fut allumé contre Jacob, et sa colère monta contre Israël;
Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,
22 Parce qu'ils n'avaient pas eu foi en Dieu, et qu'ils n'avaient point espéré en sa protection.
Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.
23 Et d'en haut il donna ses ordres aux nues, et il ouvrit les portes du ciel.
Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,
24 Et il fit pleuvoir sur eux la manne pour les nourrir, et il leur donna le pain du ciel.
Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.
25 L'homme mangea le pain des anges; Dieu leur envoya des aliments en abondance.
He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.
26 Il chassa le vent du midi, et par sa puissance il amena le vent de l'occident.
Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,
27 Et il fit pleuvoir pour eux de la chair comme des nuées de poussière, et des oiseaux emplumés comme le sable des mers.
Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,
28 Et ces oiseaux tombèrent au milieu de leur camp, autour de leurs tentes.
Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.
29 Et ils mangèrent, et ils furent rassasiés; et il satisfit leur désir.
Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,
30 Rien ne leur manqua de ce qu'ils désiraient, et ils en avaient encore la bouche pleine.
Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,
31 Et la colère du Seigneur s'éleva contre eux, et il mit à mort leurs riches, et il saisit les élus d'Israël.
Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.
32 Et malgré tout cela ils péchèrent encore, et ne crurent point à ses prodiges.
Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.
33 Et leurs jours défaillirent en vanité, et leurs années se précipitèrent.
Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.
34 Quand il eut répandu parmi eux la mort, ils cherchèrent le Seigneur, et ils se convertirent à lui, et ils vinrent dès le matin vers Dieu.
Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,
35 Et ils se souvinrent que Dieu est leur champion, et que Dieu le Très-Haut est leur rédempteur.
Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.
36 Et ils l'aimèrent de la bouche; mais leur langue lui mentait.
Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.
37 Car leur cœur ne fut point droit envers lui, et ils ne furent point fidèles en son alliance.
Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.
38 Et cependant il est miséricordieux, et il leur remettra leurs péchés; et il ne les détruira point. Il détournera souvent sa colère, et son courroux ne s'enflammera pas tout entier.
Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.
39 Et il se souvint qu'ils étaient chair, un souffle qui passe et ne revient plus.
Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.
40 Combien de fois l'ont-ils provoqué dans le désert, et l'ont-ils irrité dans la terre sans eau!
Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?
41 Et ils se convertissaient, et ils recommençaient à tenter Dieu, et ils aigrissaient encore le Saint d'Israël.
Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.
42 Ils avaient oublié sa main, et le jour où elle les avait tirés des mains de l'oppresseur;
Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:
43 Et comment il avait fait ses miracles en Egypte, et ses prodiges dans la plaine de Tanis;
Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,
44 Et comment il avait changé en sang leurs fleuves et leurs pluies, afin qu'ils ne pussent boire;
Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:
45 Et comment il avait envoyé des mouches de chien qui les dévoraient, et des grenouilles qui les détruisaient.
Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;
46 Ils avaient oublié la nielle attachée à leurs fruits, et les sauterelles dont ils avaient souffert,
Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;
47 Et la grêle détruisant leurs vignes, et la gelée faisant périr leurs mûriers,
Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;
48 Et les grêlons exterminant leur bétail, et le feu consumant leurs richesses,
Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;
49 Et sa colère et son indignation tombant sur eux; colère, fureur, afflictions, envois d'anges exterminateurs;
Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;
50 Et la voie ouverte à son courroux, et son dessein de ne point épargner leur vie, et d'enclore leurs troupeaux, dans la mort;
Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;
51 Et le coup dont fut frappé tout premier-né en la terre d'Egypte, prémices de leurs peines sous leurs tentes de Cham;
Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,
52 Et le soin qu'il prit d'enlever son peuple comme des brebis, et de les conduire dans le désert, comme un troupeau;
Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,
53 Et les espérances qu'il leur donna, et les craintes dont il les délivra, et la mer qui couvrit leurs ennemis.
Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.
54 Et il les mena sur la montagne qu'il s'était consacrée, cette montagne que sa droite avait acquise. Et il chassa les nations devant leur face, et il leur distribua, à grandes mesures, la terre de leur héritage.
Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.
55 Et il établit les tribus d'Israël dans les demeures des vaincus.
Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.
56 Mais elles tentèrent et provoquèrent Dieu le Très-Haut; elles ne gardèrent point ses témoignages.
Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.
57 Et son peuple, se détournant de lui, s'endurcit comme ses pères; il devint comme un arc tortu.
Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.
58 Et ils provoquèrent la colère de Dieu sur leurs hauts lieux; et ils le rendirent jaloux par leurs images sculptées.
Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.
59 Dieu les entendit et les méprisa, et réduisit à néant Israël.
Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,
60 Et il répudia le tabernacle de Silo, son tabernacle où il résidait parmi les hommes.
Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,
61 Et il livra à la captivité leur force, aux ennemis leur beauté.
Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.
62 Et il exposa son peuple au glaive, et il dédaigna son propre héritage.
Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.
63 La flamme dévora leurs jeunes hommes, et leurs vierges ne furent point pleurées.
Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.
64 Leurs prêtres tombèrent sous le glaive, et leurs veuves ne furent point pleurées.
Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,
65 Et le Seigneur s'éveilla comme un homme endormi, ou comme un riche après l'ivresse.
Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,
66 Et il frappa ses ennemis comme ils tournaient le dos, et il les couvrit d'un opprobre éternel.
Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,
67 Et il répudia le tabernacle de Joseph, et il ne choisit point la tribu d'Éphraïm.
Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.
68 Et il choisit la tribu de Juda, et la montagne de Sion, qu'il a aimée.
Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,
69 Et il bâtit son sanctuaire, fort comme la corne des licornes, en la terre qu'il a fondée pour les siècles des siècles.
Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,
70 Et il choisit David son serviteur, et il le tira de la garde des troupeaux; il le prit tandis qu'il surveillait les brebis mères,
Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.
71 Pour qu'il fût le pasteur de Jacob, son serviteur, et d'Israël, son héritage.
Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.
72 Et David prit soin d'eux en l'innocence de son cœur, et il les mena dans la voie selon l'intelligence de ses mains.
Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.
