Psaumes 2

1 D'où vient que les nations ont frémi et que les peuples ont médité de vains complots?

Miksi pakanat kiukuitsevat, ja kansat turhia ajattelevat?

2 Les rois de la terre se sont levés, et les chefs se sont réunis ensemble contre le Seigneur et contre son Christ; (Interlude)

Maan kuninkaat hankitsevat itseänsä, ja päämiehet keskenänsä neuvoa pitävät Herraa ja hänen voideltuansa vastaan.

3 Rompons leurs liens, rejetons loin de nous leur joug.

Katkaiskaamme heidän siteensä, ja heittäkäämme meistä pois heidän köytensä.

4 Celui qui habite aux cieux s'en rira, et le Seigneur se moquera d'eux.

Mutta joka taivaissa asuu, nauraa heitä: Herra pilkkaa heitä.

5 Alors il leur parlera dans sa colère; et il les troublera dans sa fureur.

Kerran hän puhuu heille vihoissansa, ja hirmuisuudessansa peljättää heitä.

6 Mais moi, il m'a institué roi de Sion, sa sainte montagne,

Mutta minä asetin kuninkaani Zioniin, pyhälle vuorelleni.

7 Et j'annonce les préceptes du Seigneur. Le Seigneur m'a dit: Tu es mon fils; aujourd'hui je t'ai engendré.

Minä tahdon saarnata senkaltaisesta säädystä, josta Herra minulle sanoi: Sinä olet minun poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.

8 Demande-moi, et je te donnerai les nations pour héritage, et pour ta possession les limites de la terre.

Ano minulta, niin minä annan pakanat perinnökses ja maailman ääret omakses.

9 Tu les gouverneras avec une verge de fer; tu les briseras comme un vaisseau d'argile.

Sinun pitää särkemän heitä rautaisella valtikalla, ja niinkuin savisen astian heitä murentaman.

10 Et maintenant, rois, comprenez; instruisez-vous, juges de la terre.

Nyt te kuninkaat, siis ymmärtäkäät, ja te maan tuomarit, antakaat teitänne kurittaa.

11 Servez le Seigneur avec crainte, et réjouissez-vous en lui avec tremblement.

Palvelkaat Herraa pelvossa, ja iloitkaat vavistuksessa.

12 Embrassez sa discipline, de peur que le Seigneur ne s'irrite, et que vous ne périssiez hors de la voie juste. Lorsque soudain s'enflammera sa colère, heureux sont ceux qui ont confiance en lui!

Antakaat suuta pojalle, ettei hän vihastuisi, ja te hukkuisitte tiellä; sillä hänen vihansa syttyy pian. Mutta autuaat ovat kaikki ne, jotka häneen uskaltavat.