< Psaumes 109 >

1 Jusqu'à la Fin, psaume de David. Dieu, ne passe point ma louange sous silence;
Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.
2 car la bouche des pécheurs, la bouche des fourbes est ouverte contre moi.
Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.
3 Ils ont parlé de moi avec une langue perfide; ils m'ont enveloppé de paroles de haine, et ils m'ont attaqué sans sujet.
Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.
4 Au lieu de m'aimer, ils me calomnient; et moi je priais;
Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.
5 Et ils m'ont rendu le mal pour le bien, la haine pour l'amitié.
He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.
6 Établis sur mon ennemi un pécheur, et que le démon se tienne à sa droite.
Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.
7 Lorsqu'on le jugera, qu'il s'en aille condamné, et que sa prière soit imputée à péché.
Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.
8 Que ses jours soient abrégés, et qu'un autre reçoive sa dignité.
Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.
9 Que ses fils deviennent orphelins, et sa femme veuve.
Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.
10 Que ses enfants errent sans asile, qu'ils mendient, qu'ils soient chassés de leurs habitations.
Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.
11 Qu'un usurier extorque tout son bien, et que des étrangers bâtissent sur ses travaux.
Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.
12 Qu'il ne lui reste personne pour protecteur, personne qui ait pitié de ses orphelins.
Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.
13 Que ses enfants aillent à leur perte, et qu'en une seule génération son nom soit effacé.
Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.
14 Que le souvenir de l'iniquité de ses pères revive devant le Seigneur; et que le péché de sa mère ne soit point effacé.
Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.
15 Qu'ils soient toujours devant le Seigneur, et que leur mémoire périsse sur la terre,
Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.
16 En punition de ce qu'il n'a point songé à faire miséricorde,
Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.
17 Et qu'il a poursuivi, pour le mettre à mort, un homme pauvre, mendiant, et plein de componction.
Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.
18 Il a aimé la malédiction, et elle viendra sur lui; il n'a point désiré la bénédiction, et elle s'éloignera de lui. Il s'est revêtu de la malédiction comme d'une tunique, et elle a pénétré comme l'eau dans ses entrailles, comme l'huile dans ses os.
Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
19 Qu'elle soit pour lui comme le manteau dont il s'enveloppe, et comme la ceinture dont il est ceint toujours.
Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.
20 Telle sera la peine de ceux qui me calomnient devant Dieu, et qui disent des méchancetés contre mon âme.
Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.
21 Et toi, Seigneur, Seigneur, agis envers moi pour l'amour de ton nom; car ta miséricorde est douce. Protège-moi,
Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.
22 Parce que je suis pauvre et nécessiteux, et que mon cœur est troublé au dedans de moi.
Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.
23 Je m'en vais comme l'ombre quand elle décline, et j'ai été ballotté comme une nuée de sauterelles.
Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.
24 Mes genoux ont été énervés par le jeûne, et ma chair s'est altérée, faute d'huile.
Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.
25 Et moi, je suis devenu un opprobre pour mes ennemis; ils m'ont vu, et ont secoué la tête.
Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.
26 Secours-moi, Seigneur mon Dieu, et sauve-moi selon ta miséricorde.
Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;
27 Et qu'ils sachent que c'est ta main, que c'est toi, Seigneur, qui as agi.
ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.
28 Ils maudiront, et tu béniras; que ceux qui m'attaqueront soient confondus, et ton serviteur sera réjoui.
Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.
29 Que nos calomniateurs soient couverts de honte, et enveloppés de honte comme d'un double manteau.
Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.
30 Je rendrai gloire au Seigneur de toute la force de ma bouche, et je le louerai au milieu de la multitude,
Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.
31 Parce qu'il s'est placé à la droite du pauvre, pour me sauver de ceux qui persécutaient mon âme.
Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.

< Psaumes 109 >