Psaumes 109

1 Jusqu'à la Fin, psaume de David. Dieu, ne passe point ma louange sous silence;

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene.

2 car la bouche des pécheurs, la bouche des fourbes est ouverte contre moi.

Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä,

3 Ils ont parlé de moi avec une langue perfide; ils m'ont enveloppé de paroles de haine, et ils m'ont attaqué sans sujet.

Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä.

4 Au lieu de m'aimer, ils me calomnient; et moi je priais;

Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen.

5 Et ils m'ont rendu le mal pour le bien, la haine pour l'amitié.

He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä.

6 Établis sur mon ennemi un pécheur, et que le démon se tienne à sa droite.

Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä.

7 Lorsqu'on le jugera, qu'il s'en aille condamné, et que sa prière soit imputée à péché.

Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti.

8 Que ses jours soient abrégés, et qu'un autre reçoive sa dignité.

Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen.

9 Que ses fils deviennent orphelins, et sa femme veuve.

Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski.

10 Que ses enfants errent sans asile, qu'ils mendient, qu'ils soient chassés de leurs habitations.

Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä.

11 Qu'un usurier extorque tout son bien, et que des étrangers bâtissent sur ses travaux.

Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä.

12 Qu'il ne lui reste personne pour protecteur, personne qui ait pitié de ses orphelins.

Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa.

13 Que ses enfants aillent à leur perte, et qu'en une seule génération son nom soit effacé.

Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois.

14 Que le souvenir de l'iniquité de ses pères revive devant le Seigneur; et que le péché de sa mère ne soit point effacé.

Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois.

15 Qu'ils soient toujours devant le Seigneur, et que leur mémoire périsse sur la terre,

Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä,

16 En punition de ce qu'il n'a point songé à faire miséricorde,

Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa.

17 Et qu'il a poursuivi, pour le mettre à mort, un homme pauvre, mendiant, et plein de componction.

Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman.

18 Il a aimé la malédiction, et elle viendra sur lui; il n'a point désiré la bénédiction, et elle s'éloignera de lui. Il s'est revêtu de la malédiction comme d'une tunique, et elle a pénétré comme l'eau dans ses entrailles, comme l'huile dans ses os.

Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy.

19 Qu'elle soit pour lui comme le manteau dont il s'enveloppe, et comme la ceinture dont il est ceint toujours.

Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää.

20 Telle sera la peine de ceux qui me calomnient devant Dieu, et qui disent des méchancetés contre mon âme.

Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan.

21 Et toi, Seigneur, Seigneur, agis envers moi pour l'amour de ton nom; car ta miséricorde est douce. Protège-moi,

Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua.

22 Parce que je suis pauvre et nécessiteux, et que mon cœur est troublé au dedans de moi.

Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa.

23 Je m'en vais comme l'ombre quand elle décline, et j'ai été ballotté comme une nuée de sauterelles.

Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat.

24 Mes genoux ont été énervés par le jeûne, et ma chair s'est altérée, faute d'huile.

Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.

25 Et moi, je suis devenu un opprobre pour mes ennemis; ils m'ont vu, et ont secoué la tête.

Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat.

26 Secours-moi, Seigneur mon Dieu, et sauve-moi selon ta miséricorde.

Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä,

27 Et qu'ils sachent que c'est ta main, que c'est toi, Seigneur, qui as agi.

Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet.

28 Ils maudiront, et tu béniras; que ceux qui m'attaqueront soient confondus, et ton serviteur sera réjoui.

Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan.

29 Que nos calomniateurs soient couverts de honte, et enveloppés de honte comme d'un double manteau.

Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella.

30 Je rendrai gloire au Seigneur de toute la force de ma bouche, et je le louerai au milieu de la multitude,

Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa.

31 Parce qu'il s'est placé à la droite du pauvre, pour me sauver de ceux qui persécutaient mon âme.

Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.