Psaumes 102
1 Prière pour le pauvre, lorsqu'il aura été abandonné et qu'il épanchera ses vœux devant le Seigneur. Seigneur, exauce ma prière, et que mon cri arrive jusqu'à toi.
Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.
2 Ne détourne point de moi ta face; au jour de ma tribulation, penche vers moi ton oreille; le jour où je t'invoquerai, exauce-moi aussitôt.
Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.
3 Car mes jours se sont évanouis comme la fumée, et mes os ont été consumés comme des broussailles mortes.
Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.
4 J'ai été foulé aux pieds comme de l'herbe, et mon cœur s'est desséché, parce que j'ai oublié de manger mon pain.
Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.
5 A force de gémir, mes os se sont collés à ma chair.
Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.
6 Je suis devenu comme le pélican du désert; je suis devenu comme un hibou dans une masure.
Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.
7 J'ai perdu le sommeil, et me voici comme le passereau solitaire sur un toit.
Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.
8 Tout le jour, mes ennemis m'ont outragé, et ceux qui me louaient ont juré contre moi:
Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.
9 Parce que je mangeais la cendre comme du pain, et qu'à mon breuvage je mêlais des larmes,
Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä
10 En face de ta colère et de ta fureur; car tu m'as élevé, puis brisé.
sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.
11 Mes jours ont décliné comme l'ombre, et moi je me suis flétri comme l'herbe fanée.
Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.
12 Mais toi, Seigneur, tu demeures éternellement, et ta mémoire passe de génération en génération.
Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.
13 Lève-toi, et aie pitié de Sion; car le temps est venu d'avoir pitié d'elle; le temps en est venu.
Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.
14 Car ses pierres mêmes ont plu à tes serviteurs, et ils pleurent sur sa poussière.
Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.
15 Et les Gentils. Seigneur, craindront ton nom, et les rois ta gloire.
Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,
16 Car le Seigneur édifiera Sion, et y sera vu en sa gloire.
kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,
17 Il a eu égard à la prière des humbles, et il n'a point méprisé leur supplication.
kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.
18 Qu'on écrive ces choses pour la génération future, et le peuple d'alors louera le Seigneur.
Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,
19 Car le Seigneur s'est penché des hauteurs de son lieu saint, et du ciel il a regardé la terre,
että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,
20 Pour ouïr les gémissements des captifs, pour délivrer les fils des hommes mis à mort,
kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,
21 Afin qu'ils proclament dans Sion le nom du Seigneur, et sa louange dans Jérusalem;
jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,
22 Lorsqu'en un même lieu peuples et rois seront rassemblés pour servir le Seigneur.
kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.
23 Le peuple dans la voie de sa force lui a dit: Annoncez-moi la brièveté de mes jours.
Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.
24 Ne me rappelle pas au milieu de mes jours, toi dont les années sont de génération en génération.
Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.
25 Au commencement, Seigneur, tu as créé la terre; et les cieux sont l'œuvre de tes mains.
Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.
26 Ils périront, et toi tu subsisteras; ils vieilliront tous comme un manteau, et tu les rouleras comme un vêtement, et ils seront changés.
Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.
27 Seul tu es toujours le même, et tes années ne défailliront point.
Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.
28 Les fils de tes serviteurs habiteront ta terre, et leur race y prospérera dans les siècles des siècles.
Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
