Lamentations 5
1 Souvenez-vous, Seigneur, de ce qui nous est advenu; regardez et voyez notre opprobre.
Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
2 Notre héritage est passé à un autre peuple, et nos demeures à des étrangers.
Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
3 Nous sommes orphelins; notre père n'est plus; nos mères sont comme des veuves.
Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
4 Nous avons bu de l'eau à prix d'argent; nous avons porté notre bois sur notre cou.
Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
5 Nous avons été persécutés; nous avons travaillé et nous n'avons pas eu de relâche.
kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
6 L'Égypte nous a donné la main, Assur aussi, mais pour leur propre intérêt.
Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
7 Nos pères ont péché, ils ne sont plus; nous avons porté leurs iniquités.
Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
8 Des esclaves ont été nos maîtres, et il n'est pas de rédempteur pour nous tirer de leurs mains.
Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
9 Nous apporterons notre pain pour nourrir nos âmes en face des glaives du désert.
Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
10 Notre peau a été brûlée comme un four; elle a été contractée par les orages de la faim.
Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
11 Ils ont outragé les femmes en Sion, et les vierges dans les villes de Juda.
He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
12 Ils ont pendu de leurs mains les princes; ils n'ont point honoré les vieillards.
Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
13 Les plus vaillants ont appris à pleurer, et les jeunes gens ont succombé sous le bois qu'ils portaient.
Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
14 Et les vieillards ont cessé de siéger devant les portes; les plus habiles chanteurs ont cessé de chanter des psaumes.
Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
15 La joie a défailli dans notre âme; nos chœurs de danse se sont changés en deuil.
Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
16 La couronne est tombée de notre tête. Malheur à nous, parce que nous avons péché!
Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
17 Et c'est pourquoi la douleur nous est venue; notre cœur a été contristé; nos yeux se sont couverts de ténèbres.
Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
18 Les renards courent sur la Montagne de Sion, parce qu'elle est dépeuplée.
Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
19 Mais vous, Seigneur, vous demeurez dans tous les siècles; votre trône subsistera de génération en génération.
Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
20 Pourquoi, dans quel but nous oublierez-vous? Nous abandonnerez-vous aussi longtemps que dureront les jours?
Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
21 Revenez à nous, Seigneur, et nous reviendrons à vous, et renouvelez pour nous les jours d'autrefois,
Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
22 Quoique vous nous ayez répudiés et que vous soyez violemment irrité contre nous.
Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
