Job 8
1 Et Baldad de Sauchée répondant dit:
Niin vastasi Bildad Suasta ja sanoi:
2 Jusqu'à quand parleras-tu de la sorte? Quel esprit verbeux s'exprime par ta bouche?
Kuinka kauvan sinä tahdot näitä puhua? ja sinun suus puheet ovat niinkuin väkevä tuuli?
3 Dieu est-il un juge prévaricateur? Le créateur de toutes choses torture-t- il l'équité?
Väärinkö Jumala tuomitsee, eli rikkooko Kaikkivaltias oikeuden?
4 Si tes fils ont péché devant lui, il leur a, de sa main, fait expier leurs fautes.
Jos poikas ovat syntiä tehneet hänen edessänsä, niin hän on hyljännyt heitä heidän pahain tekoinsa tähden.
5 Commence donc dès l'aurore à prier le Seigneur tout-puissant.
Mutta jos sinä aikanansa etsit Jumalaa, ja rukoilet Kaikkivaltiasta hartaasti,
6 Si tu es pur et sincère, il t'exaucera et il te traitera selon sa justice.
Ja jos sinä olet puhdas ja hyvä, niin hän herättää sinun, ja taas tekee rauhalliseksi hurskautes majan.
7 Ce que tu possédais d'abord te semblera médiocre; ce que tu posséderas finalement sera inexprimable.
Ja kussa sinulla oli ennen vähä, pitää tästedes sinulle sangen paljon lisääntymän.
8 Remonte jusqu'à la première génération; suit à la trace les générations de nos pères.
Sillä kysy nyt entisiltä sukukunnilta, ja rupee kysymään heidän isiltänsä.
9 Car nous sommes d'hier et nous ne savons rien; notre vie sur la terre est une ombre.
Sillä me olemme niinkuin eilen tulleet, ja emme mitään tiedä: meidän elämämme on niinkuin varjo maan päällä.
10 N'est-ce donc pas à nos pères de t'instruire, de t'éclairer, et de tirer de leur cœur les paroles que je vais dire?
Heidän pitää opettaman sinua, ja sanoman sinulle, ja tuoman puheensa edes sydämestänsä.
11 Le papyrus croît-il sans eau? L'herbe des prairies pousse-t-elle si elle n'est pas arrosée?
Kasvaako kaisla, ellei seiso loassa? eli kasvaako ruoho ilman vettä?
12 La fauche-t-on quand elle est encore près de la racine? Et la plante que rien n'abreuve ne dessèche-t-elle pas?
Koska se vielä kukoistaa ennenkuin se niitetään, kuivettuu se ennenkuin heinä korjataan.
13 Ainsi finissent ceux que le Seigneur oublie, car l'espérance de l'impie est vaine.
Niin käy kaikkein niiden, jotka Jumalan unhottavat, ja ulkokullattuin toivo katoo.
14 Sa maison sera déserte; sa tente disparaîtra comme une toile d'araignée.
Sillä hänen toivonsa tulee tyhjäksi, ja hänen uskalluksensa niinkuin hämähäkin verkko.
15 Il aura beau l'étayer, elle ne sera pas solide; dès qu'il en sera enlevé, elle s'écroulera.
Hän luottaa huoneensa päälle, ja ei se pidä seisoman; hän turvaa siihen, ja ei se pidä pysyväinen oleman.
16 Il y a de l'humidité sous le soleil, une tige sort de la moisissure qu'elle engendre.
Se viheriöitsee kyllä ennen auringon nousemaa, ja sen heikot oksat kasvavat hänen yrttitarhassansa.
17 Elle s'élève sur un tas de pierres; elle subsiste au milieu des cailloux.
Hänen juurensa seisoo paksuna lähteen tykönä, ja huoneet kivien päällä.
18 Et s'ils viennent à la dévorer, le lieu même se prêtera à nier son existence. N'as-tu pas vu pareille chose?
Mutta koska hän nielee sen paikastansa, kieltää hän sen, niinkuin ei olis nähnytkään sitä.
19 N'est-ce pas comme cette tige que succombe l'impie? Une autre plante hors de terre germera.
Katso, tämä on hänen menonsa riemu; ja toiset taas kasvavat tuhasta.
20 Jamais le Seigneur ne rejettera l'innocence; il n'acceptera pas les dons des pervers.
Sentähden katso, ei Jumala hyviä hylkää, eikä vahvista pahain kättä,
21 Il mettra le sourire sur les lèvres des hommes sincères, et leur bouche sera pleine de ses louanges.
Siihen asti että sinun suus naurulla täytetään ja huules riemulla.
22 Leurs ennemis seront couverts de honte; et il n'y aura pas de vie heureuse pour les méchants.
Mutta ne jotka sinua vihaavat, pitää häpiään tuleman; ja jumalattomain asuinsia ei pidä pysyväinen oleman.
