Job 41

1 Prendras-tu le serpent à l'hameçon? passeras-tu dans ses dents une bride?

Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?

2 Attacheras-tu à son nez un anneau? perceras-tu ses lèvres d'un cercle?

Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?

3 Te parlera-t-il, te priera-t-il, te fera-t-il entendre de douces supplications?

Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?

4 S'engagera-t-il avec toi par un pacte? En feras-tu ton esclave dans les siècles des siècles?

Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?

5 Te joueras-tu de lui comme d'un oisillon, le mettras-tu en cage comme un passereau pour ton petit enfant?

Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?

6 Les nations s'en nourrissent; les peuples phéniciens se le partagent.

Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.

7 Ils attachent de sa peau à leurs navires, et sa tête à leurs barques de pêcheurs.

Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.

8 Tu le maîtriseras en te souvenant de la guerre qu'il a causée, et qu'elle ne se renouvelle plus.

Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.

9 Ne l'as-tu pas vu? N'as-tu pas été surpris de ce qui a été dit?

Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?

10 N'as-tu pas été effrayé parce que je l'avais préparé? car quel est celui qui s'était opposé à moi?

Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?

11 Et qui donc après m'avoir contredit persistera, puisque tout ce que le ciel recouvre m'appartient?

Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.

12 Je ne me tairai point à cause lui, et la puissance de mes paroles, justes à son regard, excitera sa compassion.

Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.

13 Qui découvrira la face que voile son vêtement? qui pénétrera jusqu'au fond de sa poitrine?

Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?

14 Qui ouvrira les portes qui le cachent? Le grincement de ses dents inspire à l'entour la terreur.

Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?

15 Ses entrailles sont des aspics d'airain; son ensemble est comme de la pierre d'émeri.

Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.

16 Les aspérités de son corps sont tout d'une pièce; jamais l'esprit de l'a traversé.

Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.

17 Tel un homme est uni à son frère, tels ces deux frères sont toujours inséparables.

Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.

18 S'il éternue des étincelles jaillissent; ses yeux brillent comme l'étoile du matin.

Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.

19 Sa bouche vomit comme des lampes, leur flamme se répand à l'entour, comme des brasiers pleins de feu.

Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.

20 De ses narines sort une fumée semblable à celle d'une fournaise où brûle de l'anthracite.

Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.

21 Son âme est de charbon embrasé; sa bouche exhale du feu.

Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.

22 La force réside en son encolure; la perdition court devant lui.

Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.

23 Les chairs de son corps forment un bloc; elles ont été coulées sur lui; rien ne peut les émouvoir.

Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.

24 Son cœur est condensé comme une pierre; il est inflexible comme une enclume.

Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.

25 S'il se retourne, il répand l'effroi, parmi les bêtes fauves qui bondissent sur la terre.

Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.

26 Les javelines, les traits, les cuirasses ne peuvent rien contre lui.

Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.

27 Il fait cas de l'airain comme du bois pourri, et du fer comme de la paille.

Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.

28 La flèche ne le percera pas; la pierre d'une fronde lui fait l'effet d'un brin d'herbe.

Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.

29 Les marteaux sont pour lui comme des joncs; il rit des tremblements de terre et des éruptions de flammes.

Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.

30 Il a pour couche des obélisques aigus; l'or de la mer qu'il foule aux pieds lui semble une boue dont on ne dit rien.

Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.

31 Il fait bouillir l'abîme comme une marmite; il prend la mer pour un vase à parfums,

Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.

32 Le Tartare de l'abîme pour un captif, l'abîme pour un lieu de promenade.

Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.

33 Il n'est rien sur la terre de semblable à lui qui a été créé pour être raillé par mes anges.

Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.

34 Il voit tout ce qui s'élève; il est roi de tout ce que contiennent les eaux.

Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.