Job 40
1 Et le Seigneur Dieu, continuant à parler à Job dit:
Niin Herra vastasi Jobille ja sanoi:
2 Est-ce qu'il décline la justice du Tout-Puissant? Celui qui a adressé des reproches au Seigneur doit lui répondre.
"Tahtooko vikoilija riidellä Kaikkivaltiasta vastaan? Jumalan syyttäjä vastatkoon tähän!"
3 Et Job, reprenant, dit au Seigneur:
Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi:
4 Pourquoi m'obstinerais-je à contester? Je me tiens pour averti; j'ai osé blâmer le Seigneur, et j'ai ouï de telles paroles, moi qui ne suis rien! Que pourrais-je répliquer? Je n'ai plus qu'à me mettre la main sur la bouche.
"Katso, minä olen siihen liian halpa; mitäpä sinulle vastaisin? Panen käteni suulleni;
5 J'ai parlé une fois; je me garderai bien de parler encore.
kerran minä olen puhunut, enkä enää mitään virka, kahdesti, enkä enää sitä tee."
6 Et le Seigneur, continuant, dit à Job, à travers la nuée:
Silloin Herra vastasi Jobille tuulispäästä ja sanoi:
7 Nullement, mais ceins-toi les reins comme un homme; je vais te questionner, tu me répondras.
"Vyötä nyt kupeesi kuin mies; minä kysyn sinulta, opeta sinä minua.
8 Ne refuse pas mon jugement: crois-tu que j'aie conversé avec toi, sinon pour que tu apparaisses juste?
Sinäkö teet tyhjäksi minun oikeuteni, tuomitset minut syylliseksi, ollaksesi itse oikeassa?
9 Ton bras est-il le bras du Seigneur? ta voix est-elle comme son tonnerre?
Tahi onko sinun käsivartesi niinkuin Jumalan, ja voitko korottaa äänesi jylinän niinkuin hän?
10 Revêts-toi de grandeur et de puissance; orne-toi d'honneur et de gloire.
Kaunistaudu kunnialla ja korkeudella, pukeudu loistoon ja kirkkauteen.
11 Envoie des anges dans ta colère, humilie tout orgueilleux.
Anna vihasi kiivastuksen purkautua, ja masenna katseellasi kaikki ylpeät.
12 Eteins les vaines splendeurs, fais tomber soudain l'impie en pourriture.
Nöyryytä katseellasi kaikki ylpeät, ja muserra jumalattomat siihen paikkaan.
13 Cache les pécheurs ensemble sous la terre; couvre leurs fronts de honte.
Kätke heidät tomuun kaikki tyynni, sulje heidän kasvonsa salaiseen kätköön.
14 Je confesserai alors que ta main peut sauver.
Silloin minäkin ylistän sinua, kun oikea kätesi on hankkinut sinulle voiton.
15 Mais vois auprès de toi les bêtes fauves; elles se repaissent d'herbe comme les bœufs.
Katso Behemotia, jonka minä loin niinkuin sinutkin; se syö ruohoa niinkuin raavas.
16 La vigueur de la bête est dans ses reins; sa force dans ses entrailles.
Katso, sen voima on lanteissa, sen väkevyys vatsalihaksissa.
17 Elle dresse sa queue comme un cyprès; ses nerfs sont liés entre eux.
Se ojentaa jäykäksi häntänsä kuin setripuun, sen reisijänteet ovat lujiksi punotut.
18 Ses côtes sont des côtes d'airain; son échine est de fer fondu.
Sen luut ovat niinkuin vaskiputket, sen nikamat niinkuin raudasta taotut.
19 Elle est le commencement de l'œuvre du Seigneur, créée pour être raillée par les anges.
Se on Jumalan töiden esikoinen; sen luoja ojentaa sille miekan.
20 Lorsqu'elle a gravi sur les cimes des monts, elle a réjoui les quadrupèdes dans le Tartare.
Sille kantavat satonsa vuoret, joilla kaikki metsän eläimet leikitsevät.
21 Elle se couche sous toute sorte d'arbre; auprès du papyrus, de l'herbe ou du roseau.
Lootuspensaiden alla se makaa, ruovikon ja rämeen kätkössä.
22 L'ombre des grands rameaux la couvre, ou les jeunes tiges des champs.
Lootuspensaat peittävät sen varjoonsa, puron pajut ympäröivät sitä.
23 Vienne le flux de la mer, elle ne le sentira pas; elle ne craint rien; le Jourdain même se briserait sur sa gueule.
Jos virta hätyyttää, ei se säikähdy, se on huoleton, kuohukoon vaikka itse Jordan sen kitaan.
24 D'un coup d'œil elle réprimera son choc; pris au piège, il frémira jusqu'en ses narines.
Kukapa kävisi kiinni sen silmiin, lävistäisi heittoaseella sen turvan?
