Job 32

1 Et les trois amis de Job s'abstinrent de lui répondre; car Job était juste devant eux.

Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.

2 Et Elihou, fils de Barachiel le Buzite, de la famille de Ram en la terre de Hus, se courrouça; il entra contre Job dans une violente colère, parce qu'il s'était présenté comme juste devant le Seigneur.

Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,

3 Et il ne fut pas moins irrité contre les trois amis, parce qu'ils ne pouvaient répondre rien qui confondit Job après l'avoir jugé coupable.

Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.

4 Et Elihou hésitait à répliquer à Job, car les trois hommes étaient plus avancés que lui en âge.

Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä.

5 Mais lorsqu'il vit que nulle réponse ne sortait de leur bouche, il s'emporta;

Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän.

6 Et prenant la parole, il dit: Je suis le plus jeune, vous êtes mes anciens; j'ai donc gardé le silence, craignant de vous déclarer ce que je sais,

Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani.

7 Et je me suis dit: Il n'est point temps de parler; c'est le nombre des années qui donne la sagesse.

Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa.

8 Mais l'esprit réside parmi les mortels et le souffle du Tout-Puissant seul les instruit.

Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi.

9 Les anciens ne sont point sages, les vieillards ne savent point juger.

Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on.

10 Aussi je me décide; écoutez-moi et je vais vous déclarer ce que je sais.

Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni.

11 Soyez attentifs, je ne cesserai pas que vous n'ayez apprécié mes raisons,

Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden.

12 Et que je ne sois d'accord avec vous; je n'ai point fait de reproches à Job; celui qui le réfutait était l'un de vous.

Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut.

13 Je ne voulais pas vous donner occasion de dire: Nous sommes attachés au Seigneur et nous avons trouvé la sagesse.

Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu.

14 Et vous avez permis à cet homme de tenir un pareil langage!

Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte.

15 Ils ont été frappés de stupeur; ils n'ont rien trouvé à répondre; ils ont annulé leurs propres arguments.

He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.

16 J'ai attendu; je n'ai dit mot; je les ai vus demeurer immobiles sans répliquer.

Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.

17 Et Elihou, continuant, s'écria: Eh bien! je parlerai.

Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.

18 Car je suis plein de mon sujet; l'esprit en mon sein me consume.

Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.

19 Ma poitrine est comme une outre où fermente du vin nouveau; elle ressemble à un soufflet de forge qui éclate.

Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.

20 Je parlerai tant que mes lèvres pourront s'ouvrir.

Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.

21 Il n'est point d'homme devant qui j'aie la moindre timidité; il n'est point de mortel qui m'émeuve;

En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.

22 Il n'est point de front qui m'impose; s'il en est, que les vers me dévorent.

Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.