Job 29
1 Et Job, ajoutant à ce qui précède, dit:
Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:
2 Qui me rendra les jours d'autrefois, le temps où Dieu prenait de soin de me garder?
Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,
3 Alors sa lampe brillait sur ma tête: alors avec sa lumière je ne craignais pas de marcher dans les ténèbres.
Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,
4 Alors je foulais de mes pieds la voie; alors Dieu veillait sur ma maison.
Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;
5 Alors je m'asseyais à l'ombre de mes arbres, et mes enfants étaient autour de moi.
Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;
6 Alors mes sentiers ruisselaient de beurre et mes collines de lait.
Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;
7 Alors j'entrais dès l'aurore en la ville, et un siège m'était réservé sur les places.
Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;
8 Les jeunes gens à mon aspect se voilaient; et les anciens restaient debout.
Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,
9 Les forts cessaient de parler; ils se mettaient un doigt sur la bouche.
Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,
10 Attentifs à mes discours, ils me déclaraient heureux, après quoi leur langue était collée à leur gosier.
Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.
11 L'oreille m'avait ouï et l'on me proclamait heureux; l'œil m'avait vu et l'on s'inclinait.
Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.
12 Car j'avais délivré le pauvre des mains du riche; j'avais protégé l'orphelin qui manquait d'appui.
Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.
13 La bénédiction de l'abandonné s'adressait à moi; la bouche de la veuve aussi me bénissait.
Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.
14 Je m'étais revêtu de justice; je m'étais enveloppé d'équité comme d'un manteau double.
Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.
15 J'étais l'œil de l'aveugle et le pied du boiteux.
Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.
16 J'étais le père des faibles; j'étudiais des causes que je ne connaissais pas.
Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.
17 Aussi j'ai brisé les mâchoires de l'injuste; j'ai arraché de ses dents la proie qu'il avait saisie.
Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,
18 Et j'ai dit: Mon âge se prolongera comme celui du palmier; ma vie sera de longue durée.
Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.
19 La racine se montrera hors de l'eau, et la rosée passera la nuit dans ma moisson.
Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.
20 Ma gloire est pour moi chose vaine, et elle marche mon arc à la main.
Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.
21 A peine m'avait-on entendu que l'on s'attachait à moi; on gardait le silence en recueillant mes conseils.
He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.
22 Nul n'ajoutait à mes discours, et les hommes étaient pleins de joie que je leur avais parlé.
Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.
23 Comme la terre altérée reçoit la pluie, de même ils recevaient mes paroles.
He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.
24 Lorsque je riais avec eux, ils n'y pouvaient croire, et l'éclat de mon visage n'en était pas amoindri.
Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.
25 Je leur avais indiqué la voie, ils m'avaient institué leur chef, et ma demeure semblait celle d'un roi entouré de gardes ou d'un consolateur des affligés.
Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.
