Job 18

1 Et Baldad de Sauchée, dit:

Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:

2 Quand donc te reposeras-tu? contiens-toi, afin que nous parlions aussi.

"Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.

3 Pourquoi devant toi sommes-nous muets comme des quadrupèdes?

Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät?

4 Tu te mets en colère. Qu'y a-t-il? Si tu meurs, la terre sous le ciel sera-t-elle inhabitée, et les montagnes s'écrouleront-elles jusqu'à la base?

Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi-sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa?

5 La lumière des impies s'éteindra, et d'eux il ne sortira point de flamme.

Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista.

6 La lumière est ténèbres en la demeure de l'impie; la lampe qui l'éclaire s'éteindra.

Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.

7 Que les petits soient mis en possession de ses richesses; que ces conseils soient renversés.

Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.

8 Son pied s'est pris au piège, que le filet l'enveloppe tout entier.

Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.

9 Qu' il le retienne, et ceux qui ont soif de l'attaquer prendront courage.

Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni;

10 Le câble était caché en terre, il devait le heurter dans le chemin.

hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka.

11 Puissent les douleurs l'investir et le perdre, qu'elles l'entourent en foule à chacun de ses pas;

Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.

12 Qu'il sente les angoisses de la faim; une chute extraordinaire lui a été réservée.

Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.

13 Que les doigts de ses pieds soient rongés; la mort dévorera de lui tout ce qu'elle trouvera mûr pour elle.

Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.

14 Que la guérison fuie le toit qu'il habite, que la nécessité l'emprisonne comme s'il eût commis un crime contre le roi.

Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.

15 Dans sa nuit fatale il se sera vainement abrité sous sa tente; tout ce qui fait sa gloire sera bouleversé par la foudre;

Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.

16 Au plus profond de la terre les racines de ses arbres sécheront; à la surface sa maison tombera.

Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.

17 Que tout souvenir de lui périsse sur la terre, et son nom appartiendra à la face invisible de l'univers.

Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.

18 Qu'il soit chassé de la lumière pour entrer dans les ténèbres.

Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä.

19 Il sera inconnu à son peuple, et sa famille ne lui survivra pas sous la voûte du ciel. D'autres vivront des biens qu'il a eus;

Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.

20 à cause de lui finalement on gémira; d'abord on aura été frappé d'étonnement.

Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus.

21 Tel est le sort des pervers; ainsi s'écroule la maison de ceux qui ne connaissent pas le Seigneur.

Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."