Job 17
1 Je péris emporté par une tempête; j'aspire à la tombe et je n'y puis arriver.
Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.
2 Je péris dans mon affliction; et vous, Seigneur, qu'avez-vous fait?
En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.
3 Des étrangers m'ont enlevé mes richesses: Quel est cet homme? qu'il soit enchaîné par ma main.
Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?
4 Vous avez rendu leur cœur inaccessible à la raison; gardez-vous de les glorifier.
Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.
5 Cet homme n'a rien à dire à ses amis que des méchancetés; et ses yeux ont fondu en larmes à cause de ses fils.
Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.
6 O mon Dieu, vous avez fait de moi la fable des nations; je suis devenu pour elles un objet de risée.
Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.
7 La colère alors a séché mes pleurs, et j'ai été vivement assiégé de toutes parts.
Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.
8 Les gens sincères à cause de moi sont saisis de surprise, ils s'écrient: Puisse le juste s'élever au-dessus du méchant!
Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.
9 Que le fidèle persévère dans sa voie, que l'homme dont les mains sont pures prenne courage.
Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.
10 Et vous tous approchez, écoutez-moi, je ne trouve point la vérité en vous.
Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.
11 J'ai passé mes jours à murmurer, et toutes les parties de mon cœur ont été déchirées.
Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,
12 J'ai confondu la nuit avec le jour; la lumière avec l'obscurité.
Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.
13 Tout ce que j'ai à attendre, c'est la terre pour demeure; ma couche est déjà étendue dans les ténèbres. (Sheol h7585)
Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt. (Sheol h7585)
14 J'ai surnommé la mort mon père; ma mère et ma sœur, c'est la pourriture.
Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.
15 Où est donc mon espoir? quels sont les biens que je verrai?
Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?
