Job 14

1 L'homme, né de la femme, vit peu, et il est plein d'emportement.

"Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,

2 Il tombe comme une fleur s'épanouit; il passe comme une ombre; il n's'arrête jamais.

kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.

3 N'est-ce pas de vous qu'il tient sa raison? Et n'est-ce point vous qui l'appelez devant vous pour être jugé?

Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!

4 Qui sera exempt de souillure? Personne.

Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.

5 Sa vie sur la terre n'eût-elle duré qu'un jour. L'homme peut supputer lui- même le nombre de ses mois; vous avez fixé le terme; nul ne le dépasse.

Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.

6 Détournez-vous donc de lui afin qu'il se repose et qu'il se complaise en sa vie, comme le travailleur à gages.

Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.

7 L'arbre ne perd point toute espérance; si on le taille, il fleurira encore, et il ne manquera pas de rejetons.

Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.

8 S'il a vieilli, sa racine est encore en terre; si son tronc s'est flétri au milieu des rochers,

Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,

9 La senteur de l'eau le ranimera, et il portera des fruits comme un jeune plant.

niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.

10 L'homme meurt et il disparaît; le mortel tombe et il n'est plus.

Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?

11 La mer à la longue s'appauvrit; le fleuve abandonné à lui-même se dessèche;

Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;

12 L'homme une fois couché ne se relèvera pas que le ciel ne se dissolve; les morts ne sortiront pas de leur sommeil.

niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.

13 Puissiez-vous me garder dans les enfers; et me cacher jusqu'à ce que votre courroux s'apaise; et me marquer le temps où vous vous souviendrez de moi. (Sheol h7585)

Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua! (Sheol h7585)

14 Car l'homme sera mort, lorsqu'il aura remplit les jours de sa vie, il vivra. J'attendrai jusqu'à ce que je renaisse.

Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.

15 Vous m'appellerez alors et je vous obéirai: ne rejetez donc pas les œuvres de vos mains.

Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.

16 Vous avez compté mes actions et nulle de mes fautes ne vous est échappée.

Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni;

17 Vous avez scellé mes péchés dans un sac; vous avez mis un signe à ceux que la contrainte m'a fait commettre.

rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.

18 Mais les monts s'écroulent, les roches sont déracinées;

Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,

19 Les eaux aplanissent la pierre; les ondes couvrent les hautes cimes des monts; et vous avez détruit la patience de l'homme.

vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon.

20 Vous l'avez poussé à la mort et il est parti; vous avez tourné vers lui votre visage et vous l'avez congédié.

Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään.

21 Des fils nombreux sont issus de lui et il n'en sait rien; sa postérité n'est pas nombreuse; il l'ignore.

Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan-ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi-ei hän heitä huomaa.

22 Mais ses chairs ont connu la souffrance et son âme a été affligée.

Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."