< Psaumes 95 >
1 Allons, glorifions le Seigneur par nos chants, acclamons le Rocher de notre salut!
Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle.
2 Présentons-nous devant lui avec des actions de grâce, entonnons des hymnes en son honneur!
Käykäämme kiittäen hänen kasvojensa eteen, veisatkaamme hänelle riemuvirsiä.
3 Car l’Eternel est un grand Dieu, un grand Roi, au-dessus de toutes les divinités.
Sillä Herra on suuri Jumala, suuri kuningas yli kaikkien jumalien.
4 Il tient en ses mains les profonds abîmes de la terre! Les cimes altières des montagnes sont à lui.
Maan syvyydet ovat hänen kädessänsä, ja hänen ovat vuorten kukkulat.
5 A lui la mer: c’est lui qui l’a créée; et la terre ferme est l’œuvre de ses mains.
Hänen on meri, sillä hän on sen tehnyt, ja kuiva maa, jonka hänen kätensä ovat valmistaneet.
6 Venez! nous voulons nous prosterner, nous incliner, ployer les genoux devant l’Eternel, notre créateur.
Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, polvillemme langetkaamme Herran, meidän Luojamme, eteen.
7 Oui, il est notre Dieu, et nous sommes le peuple dont il est le pasteur, le troupeau que dirige sa main. Si seulement aujourd’hui encore vous écoutiez sa voix!
Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee. Jospa te tänä päivänä kuulisitte hänen äänensä:
8 "N’Endurcissez pas votre cœur comme à Meriba, comme au jour de Massa dans le désert,
"Älkää paaduttako sydäntänne, niinkuin Meribassa, niinkuin Massan päivänä erämaassa,
9 où vos ancêtres m’ont tenté, mis à l’épreuve, quoiqu’ils eussent vu mes œuvres.
jossa teidän isänne minua kiusasivat, jossa he koettelivat minua, vaikka olivat nähneet minun tekoni.
10 Pendant quarante ans j’étais écœuré de cette génération, et je disais: "C’Est un peuple au cœur égaré, qui ne veut pas connaître mes voies."
Neljäkymmentä vuotta minä olin kyllästynyt siihen sukuun ja sanoin: 'He ovat kansa, jonka sydän on eksynyt, eivätkä he tahdo tietää minun teistäni'.
11 Aussi jurai-je, dans ma colère, qu’ils n’entreraient pas dans ma paisible résidence."
Ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'."