Psaumes 81
1 Au chef des chantres. Sur la Ghitit. D’Assaph. Célébrez Dieu, notre force, acclamez le Dieu de Jacob!
Gittitin päällä, edelläveisaajalle, Asaphin (Psalmi.) Veisatkaat iloisesti Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme: ihastukaat Jakobin Jumalalle.
2 Chantez des hymnes, faites retentir le tambourin, la harpe suave ainsi que le luth,
Ottakaat psalmit ja tuokaat kanteleet, iloiset harput ja psaltari.
3 sonnez le Chofar à la nouvelle lune, au jour fixé pour notre solennité.
Soittakaat pasunilla uudessa kuussa, meidän lehtimajamme juhlapäivänä.
4 Car c’est une loi en Israël, une coutume en l’honneur du Dieu de Jacob;
Sillä se on tapa Israelissa, ja Jakobin Jumalan oikeus.
5 c’est un témoignage qu’il établit dans Joseph, quand il marcha contre l’Egypte. J’Entendis alors des accents inconnus pour moi…
Sen hän pani Josephissa todistukseksi, koska he Egyptin maalta läksivät, ja oudon kielen kuulleet olivat.
6 J’Ai déchargé du fardeau son épaule, ses mains sont affranchies du lourd panier.
Minä olen heidän olkansa kuormasta vapahtanut; ja heidän kätensä pääsivät tiiliä tekemästä.
7 Dans la détresse tu as appelé, et je t’ai délivré, je t’ai exaucé du sein mystérieux de la foudre, je t’ai éprouvé auprès des eaux de Meriba. (Sélah)
Koska sinä tuskassas minua avukses huusit, niin minä autin sinua: minä kuulin sinua, koska tuulispää tuli sinun päälles, ja koettelin sinua riitaveden tykönä, (Sela)
8 "Ecoute, mon peuple, je veux t’adjurer; ô Israël, puisses-tu m’écouter!
Kuule, minun kansani, minä todistan sinun seassas: Israel, jospa sinä minua kuulisit!
9 Qu’il n’y ait pas chez toi de divinité étrangère, ne te prosterne pas devant un dieu du dehors.
Ei pidä sinun seassas muukalainen jumala oleman, ja ei pidä sinun vierasta jumalaa kumartaman.
10 Je suis, moi, l’Eternel, ton Dieu qui t’ai tiré du pays d’Egypte. Ouvre largement ta bouche et je la remplirai."
Minä olen Herra sinun Jumalas, joka sinun vein ulos Egyptin maalta: levitä suus, niin minä sen täytän.
11 Mais mon peuple n’a pas écouté ma voix, Israël a refusé de m’obéir.
Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, ja Israel ei totellut minua.
12 Je les ai donc abandonnés à l’entraînement de leur cœur, ils suivirent leurs propres inspirations.
Niin minä laskin heitä sydämensä pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa jälkeen.
13 Ah! si mon peuple voulait m’écouter, Israël marcher dans mes voies,
Jos minun kansani kuulis minua, ja Israel minun teissäni kävis,
14 bien vite, je dompterais leurs ennemis, je ferais peser ma main sur leurs adversaires.
Niin minä pian heidän vihollisensa painaisin alas, ja käteni kääntäisin heidän vihollistensa päälle,
15 Ceux qui haïssent l’Eternel ramperaient devant lui, mais leur bonheur, à eux, durerait toujours.
Ja Herran viholliset hukkaan tulisivat; mutta heidän aikansa olisi ijankaikkisesti pysyvä,
16 Il les nourrirait de la mœlle du froment, et les rassasierait avec le miel des rochers.
Ja minä ruokkisin heitä parhailla nisuilla, ja ravitsisin heitä hunajalla kalliosta.
