Psaumes 74
1 Maskîl d’Assaph. Pourquoi, ô Dieu, nous délaisses-tu obstinément, ta colère est-elle embrasée contre le troupeau de ton pacage?
Asaphin opetus. Jumala, miksis meitä niin ratki pois syökset? ja olet niin hirmuisesti vihainen sinun laitumes lampaille?
2 Souviens-toi de ta communauté, que tu acquis jadis, de ta tribu, ta propriété, que tu délivras, de ce mont Sion où tu fixas ta résidence!
Muista seurakuntaas, jonkas muinen omistit ja sinulle perimiseksi lunastanut olet, Zionin vuorta, jossas asuit.
3 Dirige tes pas vers ces ruines irréparables: l’ennemi a tout dévasté dans le sanctuaire.
Tallaa heitä jaloillas, ja sysää heitä ijäiseen hävitykseen: vihollinen on raiskannut kaikki pyhässä.
4 Tes adversaires ont poussé des rugissements dans l’enceinte de ton lieu de rendez-vous; là, ils ont imposé leurs emblèmes comme emblèmes.
Sinun vihollises kiljuvat sinun huoneessas, ja asettavat epäjumalansa siihen.
5 Ils y ont paru comme des gens qui brandissent la hache en plein fourré;
Kirveet näkyvät välkkyvän ylhäällä, niinkuin metsässä hakattaisiin,
6 et puis, à coups de marteaux et de cognées, ils en ont abattu toutes les sculptures à la fois.
Ja hakkaavat rikki kaikki hänen kuvainsa kaunistukset, sekä keihäillä että kirveillä.
7 Ils ont livré aux flammes ton sanctuaire, jeté à bas et profané la résidence de ton nom.
He polttavat sinun pyhäs, ja turmelevat sinun nimes asuinsian maan päällä.
8 Ils ont dit en leur cœur: "Nous allons les dompter tous!" Ils ont brûlé tous les centres consacrés à Dieu dans le pays.
He puhuvat sydämessänsä: raadelkaamme heitä ynnä; he polttavat kaikki Jumalan huoneet maalla.
9 Nous ne voyons plus nos emblèmes à nous; plus de prophètes! plus personne avec nous, qui sache combien de temps cela durera!
Emme näe meidän ihmeitämme, eikä silleen prophetaa ole: ei myös ketään meidän seassamme ole, joka ymmärtää kuinka kauvan.
10 Jusqu’à quand, ô Dieu, l’adversaire blasphémera-t-il, l’ennemi insultera-t-il sans relâche à ton nom?
Jumala, kuinka kauvan vihamies häpäisee ja vihollinen sinun nimeäs ratki niin pilkkaa?
11 Pourquoi tiens-tu ta main à l’écart? Retire ta droite de ton sein! réduis -les à néant!
Miksis käännät pois sinun kätes? ja oikian kätes niin ratki sinun povestas?
12 Dieu est pourtant mon Roi depuis les temps antiques; il a accompli des œuvres de salut sur la terre.
Mutta Jumala on alusta minun kuninkaani, joka kaikkinaisen autuuden matkaan saattaa maan päällä.
13 C’Est toi qui, par ta force, as fendu la mer, brisé la tête des monstres marins à la surface des eaux;
Sinä hajoitat meren voimallas: sinä murennat lohikärmeiden päät vesissä.
14 c’est toi qui as fracassé la tête du Léviathan, pour le donner comme pâture aux fauves du désert;
Sinä murensit valaskalain päät, ja annat ne kansalle ruaksi metsän korvessa.
15 c’est toi qui as fait jaillir sources et torrents, mis à sec des fleuves puissants;
Sinä kuohutat lähteet ja virrat: sinä kuivaat väkevät kosket.
16 à toi appartient le jour, à toi aussi la nuit, c’est toi qui as créé l’astre lumineux, le soleil.
Päivä ja yö ovat sinun: sinä rakennat valkeuden ja auringon.
17 C’Est toi qui as fixé toutes les limites de la terre, été et hiver sont ta création.
Sinä sovitit jokaisen maan rajat: sinä teet suven ja talven.
18 N’Aie garde de l’oublier: l’ennemi blasphème, ô Eternel, un peuple méprisable insulte à ton nom.
Niin muista siis, että vihollinen häpäisee Herraa, ja hullu kansa pilkkaa sinun nimeäs.
19 Ne livre pas aux bêtes la vie de ta tourterelle, n’oublie pas à jamais l’existence de tes pauvres.
Älä siis anna pedolle mettises sielua, ja älä niin ratki unohda sinun köyhäis joukkoa.
20 Tiens compte de l’alliance; car toutes les retraites cachées du pays sont devenues des repaires de violence.
Muista liittoa; sillä maa on joka paikassa surkiasti hävitetty, ja huoneet ovat täynnä vääryyttä.
21 Que l’opprimé ne soit pas acculé à la honte, que le pauvre et le nécessiteux puissent célébrer ton nom!
Älä anna köyhän mennä pois häpiällä; sillä köyhät ja raadolliset kiittävät sinun nimeäs.
22 Lève-toi, ô Dieu, défends ta cause, rappelle-toi les insultes qui, sans cesse, te viennent de gens indignes.
Nouse, Jumala, ja aja asias: muista niitä häväistyksiä, jotka sinulle joka päivä hulluilta tapahtuvat.
23 N’Oublie pas les clameurs de tes adversaires, le tumulte toujours croissant de tes agresseurs.
Älä unohda vihollistes ääntä: sinun vainollistes meteli tulee aina suuremmaksi.
