Psaumes 60

1 Au chef des chantres. D’Après Chouchân Edouth. Mikhtam de David, poème didactique, à l’occasion de sa guerre avec les Syriens de Çoba, lorsque Joab, à son retour, défit Edom dans la vallée du Sel, lui tuant douze mille hommes. O Dieu, tu nous as délaissés, tu as fait brèche parmi nous, tu t’es irrité: puisses-tu réparer nos pertes!

Davidin kultainen kappale, edelläveisaajalle, kultaisesta seppeleen kukkaisesta opettamaan, Kuin hän oli sotinut Syrialaisten kanssa Mesopotamiasta, ja Zoban Syrialaisten kanssa; kuin Joab palasi, ja löi Suolalaaksossa kaksitoistakymmentä tuhatta Edomilaista. Jumala, sinä joka olet meitä lykännyt pois, hajoittanut meitä ja ollut vihainen, palaja taas meidän tykömme.

2 Tu as fait trembler le pays, tu y as ouvert des crevasses; restaure ses ruines, car il vacille.

Sinä joka maan liikuttanut ja halaissut olet, paranna hänen rakonsa, joka niin haljennut on.

3 Tu en as fait voir de dures à ton peuple, tu nous as forcés de boire un vin de vertige:

Sinä olet kansalles kovuutta osoittanut, ja meitä kompastuksen viinalla juottanut.

4 puisses-tu donner à tes adorateurs une bannière, pour s’y rallier au nom de la vérité. (Sélah)

Sinä annoit lipun niille, jotka sinua pelkäävät, jolla he itsensä ojensivat ylös, totuuden tähden, (Sela)

5 Afin que tes bien-aimés échappent au danger, secours-nous avec ta droite, et exauce-moi!

Että sinun ystäväs vapahdetuksi tulisivat: niin auta nyt oikialla kädelläs, ja kuule meidän rukouksemme.

6 L’Eternel l’a annoncé en son sanctuaire: "Je triompherai, je veux m’adjuger Sichem, mesurer au cordeau la vallée de Souccot.

Jumala on puhunut pyhässänsä, siitä minä iloitsen: minä tahdon jakaa Sikemin ja mitata Sukkotin laakson.

7 A moi Galaad! à moi Manassé! Ephraïm est la puissante sauvegarde de ma tête, Juda est mon sceptre.

Gilead on minun, minun on Manasse, Ephrain on minun pääni voima: Juuda on minulle lainopettaja.

8 Moab est le bassin où je me lave; sur Edom," je jette ma sandale. Chante donc victoire contre moi, pays des Philistins!

Moab on minun pesinpatani, Edomin ylitse heitän minä kenkäni: sinä Philistea, iloitse minusta.

9 Qui me conduira à la ville forte? Qui saura me mener jusqu’à Edom?

Kuka vie minun vahvaan kaupunkiin? kuka johdattaa minun Edomiin?

10 Ne sera-ce pas toi, ô Dieu, toi qui nous avais délaissés, qui ne faisais plus campagne avec nos armées?

Etkös sinä, Jumala, joka meitä lykkäsit pois? ja etkö sinä, Jumala, lähde ulos meidän sotaväkemme kanssa?

11 Prête-nous secours contre l’adversaire, puisque trompeuse est l’aide de l’homme.

Saata meille apu tuskasta; sillä ihmisten apu on turha.

12 Avec Dieu nous ferons des prouesses: c’est lui qui écrasera nos ennemis.

Jumalassa tahdomme me voimalliset työt tehdä: ja hän tallaa alas meidän vihollisemme.