Psaumes 49
1 Au chef des chantres. Par les fils de Coré. Psaume. Ecoutez ceci, vous toutes, ô nations, soyez attentifs, vous tous, habitants du globe,
Koran lasten Psalmi, edelläveisaajalle. Kuulkaat tätä, kaikki kansat, ottakaat korviinne, kaikki maan asuvaiset,
2 les hommes d’humble condition comme les grands personnages, ensemble les riches et les pauvres!
Sekä yhteinen kansa että herrat, niin rikkaat kuin köyhät.
3 Ma bouche prêche la sagesse, et la raison inspire les pensées de mon cœur.
Minun suuni puhuu viisautta, ja minun sydämeni sanoo ymmärryksen.
4 Je prête l’oreille aux sentences poétiques, et prélude avec la harpe aux piquants aphorismes.
Minä tahdon kallistaa korvani vertauksiin, ja minun tapaukseni kanteleella soittaa.
5 Pourquoi m’exposerais-je à avoir peur aux jours de l’adversité? à me voir enveloppé par le péché qui s’attacherait à mes talons?
Miksi minun pitäis pelkäämän pahoina päivinä, kuin minun sortajani vääryys käy minua ympäri?
6 De ceux qui se fient à leurs biens, et se glorifient de l’abondance de leurs richesses,
Jotka luottavat tavaroihinsa, ja suuresti kerskaavat paljosta rikkaudestansa.
7 pas un ne saurait racheter son frère, ni donner à Dieu le coût de sa rançon.
Ei velikään taida ketään lunastaa, eikä Jumalalle ketään sovittaa.
8 Le rachat de leur âme est à trop haut prix, il faut y renoncer à jamais.
Sillä heidän sielunsa lunastus on ylen kallis, niin että se jää tekemättä ijankaikkisesti,
9 Pensent-ils donc vivre toujours, ne pas voir la tombe?
Vaikka hän vielä kauvankin eläis ja ei näkisi hautaa.
10 Ils remarquent pourtant que les sages meurent, tout comme périssent le fou et le sot, en laissant leurs biens à d’autres.
Sillä hänen täytyy nähdä, että viisasten pitää kuoleman, niin myös tyhmän ja taitamattoman pitää hukkuman, ja pitää vieraille tavaransa jättämän.
11 Ils s’imaginent que leurs maisons vont durer éternellement, leurs demeures de génération en génération, qu’ils attacheront leurs noms à leurs domaines.
Heidän sydämensä ajatus on, että heidän huoneensa pitää ijankaikkisesti pysymän, ja heidän majansa suvusta sukuun, ja heidän nimensä kuuluisaksi tulemaan maan päällä.
12 Or les hommes ne se perpétuent pas dans leur splendeur; semblables aux animaux, ils ont une fin.
Mutta ei ihminen taida pysyä kunniassa, vaan verrataan eläimiin, jotka hukkuvat.
13 Cette attitude chez eux est pure folie: qu’ils puissent, de leur bouche, se déclarer satisfaits de l’avenir. (Sélah)
Tämä heidän tiensä on sula hulluus; kuitenkin, heidän jälkeentulevaisensa sitä suullansa kiittävät, (Sela)
14 Comme un troupeau ils s’avancent vers le Cheol; le matin venu, les hommes droits auront raison d’eux; le Cheol consume jusqu’à leur forme, ne leur servant pas longtemps de demeure. (Sheol h7585)
He makaavat helvetissä niinkuin lampaat, kuolema heitä kalvaa; mutta hurskasten pitää varhain heitä hallitseman, ja heidän öykkäyksensä pitää hukkuman, ja heidän täytyy jäädä helvettiin. (Sheol h7585)
15 Toutefois Dieu délivrera mon âme du Cheol, quand il lui plaira de me retirer. (Sélah) (Sheol h7585)
Kuitenkin vapahtaa Jumala minun sieluni helvetin vallasta; sillä hän korjasi minun, (Sela) (Sheol h7585)
16 Ne sois pas alarmé si quelqu’un s’enrichit, et voit s’accroître le luxe de sa maison!
Älä sitä tottele, koska joku rikastuu, eli jos hänen huoneensa kunnia suureksi tulee.
17 Car, quand il mourra, il n’emportera rien; son luxe ne le suivra point dans la tombe.
Sillä kuin hän kuolee, niin ei hän mitään myötänsä vie, eikä hänen kunniansa mene alas hänen kanssansa.
18 Il a beau se dire heureux durant sa vie, s’attirer des hommages par son bien-être:
Sillä hän kiittää sieluansa elämästänsä: ja he ylistävät sinua, jos sinä itselles hyvää teet.
19 il ira rejoindre la génération de ses pères, qui plus jamais ne verront la lumière.
Niin he menevät isäinsä perästä, ja ei saa nähdä ikänä valkeutta.
20 L’Homme, au sein du luxe, s’il manque de raison, est pareil aux animaux: sa fin est certaine.
Koska ihminen on kunniassa, ja ei ole ymmärrystä, niin hän on verrattu eläimiin, jotka hukkuvat.
