Psaumes 44
1 Au chef des chantres. Par les fils de Coré. Maskîl. O Dieu! De nos oreilles nous l’avons entendue, nos pères nous l’ont racontée, l’œuvre que tu as accomplie de leurs jours, aux temps antiques.
Koran lasten opetus, edelläveisaajalle. Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinen tehnyt olet.
2 Toi, de ta main, tu as dépossédé des nations, et tu les as implantés, eux; tu as ruiné des peuplades, et eux, tu les as multipliés.
Sinä olet ajanut pakanat pois kädelläs; mutta heidät sinä olet istuttanut siaan: sinä olet kansat kadottanut, mutta heitä sinä olet levittänyt.
3 Certes, ce n’est pas leur épée qui les a faits maîtres du pays, ni leur bras qui leur a donné la victoire: c’est ta droite, ton bras, la lumière de ta face; car tu les avais pris en affection.
Sillä ei he ole miekallansa maata omistaneet, ja heidän käsivartensa ei auttaneet heitä, vaan sinun oikia kätes ja sinun käsivartes, ja sinun kasvois valkeus; sillä sinä mielistyit heihin.
4 C’Est toi qui es mon roi, ô Dieu! Décrète les triomphes de Jacob.
Jumala, sinä olet minun kuninkaani, joka autuuden Jakobille lupaat.
5 Grâce à toi nous enfonçons nos ennemis, avec l’aide de ton nom, nous écrasons nos agresseurs.
Sinun kauttas me vihollisemme paiskaamme maahan; sinun nimessäs me tallaamme vastaankarkaajamme.
6 Car je ne mets pas ma confiance en mon arc; ce n’est pas mon épée qui m’assure la victoire;
Sillä en minä luota joutseeni, eikä miekkani auta minua.
7 mais c’est toi qui nous fait triompher de nos ennemis, qui couvres de confusion ceux qui nous haïssent.
Mutta sinä autat meitä vihollisistamme, ja saatat niitä häpiään, jotka meitä vihaavat.
8 En Dieu nous nous glorifions sans cesse, et à jamais nous célébrons ton nom. (Sélah)
Jumalasta me kerskaamme joka päivä, ja kiitämme sinun nimeäs ijankaikkisesti, (Sela)
9 Pourtant tu nous as rejetés et humiliés, et tu n’accompagnes plus nos armées.
Miksi sinä nyt sysäät meitä pois, ja annat meidän häpiään tulla, etkä lähde meidän sotajoukkomme kanssa?
10 Tu nous fais reculer devant l’ennemi: ceux qui nous haïssent pillent à leur aise.
Sinä annat meidän paeta vihollistemme edessä, että ne raatelisivat meitä, jotka meitä vihaavat.
11 Tu nous livres comme des troupeaux dont on se nourrit, et nous éparpilles parmi les nations.
Sinä annat meitä syötäviksi niinkuin lampaita, ja hajoitat pakanain sekaan.
12 Tu vends ton peuple à vil prix; tu n’estimes pas bien haut sa valeur.
Sinä myit kansas ilman hintaa, ja et mitään siitä ottanut.
13 Tu fais de nous un objet d’opprobre pour nos voisins, la risée et la moquerie de notre entourage.
Sinä panet meitä häpiäksi läsnä-asuvaisillemme, pilkaksi ja nauruksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.
14 Tu nous rends la fable des nations; nous excitons des hochements de tête parmi les peuples.
Sinä teet meitä sananlaskuksi pakanain seassa, ja että kansat vääntelevät päätänsä meidän tähtemme.
15 Tout le temps, mon déshonneur est là, sous mes yeux, et mon visage se couvre de honte
Joka päivä on minun häväistykseni minun edessäni; ja minun kasvoini häpiä peittää minun,
16 à la voix de l’insulteur et du détracteur, à la vue de l’ennemi, avide de vengeance.
Että minun pitää pilkkaajia ja laittajia kuuleman, ja viholliset ja tylyt kostajat näkemän.
17 Tout cela nous est advenu, sans que nous t’ayons oublié, sans que nous ayons trahi ton alliance.
Nämät kaikki ovat tulleet meidän päällemme; ja emme sentähden ole sinua unhottaneet, emmekä petollisesti sinun liittoas vastaan tehneet.
18 Notre cœur n’a pas rétrogradé, ni nos pas n’ont dévié de ton chemin,
Ja ei meidän sydämemme takaperin kääntynyt, eikä meidän käymisemme poikennut sinun tiestäs;
19 pour que tu dusses nous reléguer dans la région des monstres et nous recouvrir des ombres de la mort.
Ettäs meitä niin löit rikki lohikärmeiden seassa ja peitit meitä kuoleman varjolla.
20 Si nous avions oublié le nom de notre Dieu, étendu les mains vers un dieu étranger,
Jos me olisimme meidän Jumalamme nimen unhottaneet, ja meidän kätemme nostaneet vieraalle Jumalalle,
21 est-ce que Dieu ne l’aurait pas constaté, puisqu’il connaît les secrets du cœur?
Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan.
22 Mais pour toi nous subissons chaque jour la mort; on nous considère comme des brebis destinées à la boucherie.
Sillä sinun tähtes me surmataan joka päivä: ja me luetaan teuraslampaiksi.
23 Réveille-toi donc! Pourquoi demeures-tu endormi, Seigneur? Sors de ton sommeil, ne nous délaisse pas à jamais.
Herää, Herra, miksis makaat? valvo, ja älä meitä sysää pois kaiketikaan.
24 Pourquoi dérobes-tu ta face, oublies-tu notre misère et notre oppression?
Miksis peität kasvos, ja unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme?
25 Car notre âme est abaissée jusque dans la poussière, notre corps est couché de son long sur le sol.
Sillä meidän sielumme on painettu alas maahan asti: meidän vatsamme riippuu maassa.
26 Lève-toi pour nous venir en aide, délivre-nous par un effet de ta bonté!
Nouse, auta meitä, ja lunasta meitä laupiutes tähden!
