Psaumes 22

1 Au chef des chantres. D’Après l’Ayyélet Hachahar. Psaume de David. Mon Dieu, mon Dieu, pourquoi m’as-tu abandonné, loin de me porter secours, d’entendre mes paroles suppliantes?

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään. Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana.

2 Mon Dieu, j’appelle de jour et tu ne réponds pas, de nuit, et il n’est pas de trêve pour moi.

Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene.

3 Tu es pourtant le Saint, trônant au milieu des louanges d’Israël.

Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa.

4 En toi nos pères ont eu confiance, ils ont eu confiance, et tu les as sauvés.

Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä.

5 Ils ont crié vers toi et ont été délivrés; ils ont espéré en toi et n’ont pas été déçus.

Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään.

6 Moi, je suis un vermisseau, et non un homme, l’opprobre des gens, objet de mépris pour le peuple.

Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse.

7 Tous ceux qui me voient se moquent de moi, grimacent des lèvres, hochent la tête.

Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät.

8 "Qu’il s’en remette à l’Eternel! Que celui-ci le sauve, qu’il l’arrache du danger, puisqu’il l’aime!"

Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen.

9 Oui, c’est toi qui m’as tiré des entrailles maternelles, qui m’as fait reposer en sûreté dans le giron de ma mère;

Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.

10 entre tes bras j’ai été jeté dès ma naissance, dès le sein de ma mère, tu as été mon Dieu.

Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

11 Ne t’éloigne pas de moi car l’angoisse est proche, et nul n’est là pour m’aider.

Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa,

12 Des taureaux nombreux m’environnent, des bêtes puissantes de Basan m’assiègent.

Suuret mullit ovat minun piirittäneet, lihavat härjät kiertäneet minun ympäri.

13 Ils ouvrent contre moi leur gueule, tel un lion qui déchire et qui rugit.

Kitansa avasivat he minua vastaan, niinkuin raateleva ja kiljuva jalopeura.

14 Je suis comme l’eau qu’on répand, tous mes membres se disloquent; mon cœur est comme de la cire, qui fondrait au milieu de mes entrailles.

Minä olen kaadettu ulos niinkuin vesi, ja luuni ovat kaikki hajoitetut: minun sydämeni on niinkuin salattu vedenvaha ruumiissani.

15 Ma sève est desséchée comme un tesson, ma langue est collée à mon palais; tu m’étends dans la poussière de la mort.

Minun voimani on kuivettunut niinkuin kruusin muru, ja minun kieleni tarttuu suuni lakeen; ja sinä panet minun kuoleman tomuun.

16 Car des chiens m’enveloppent, la bande des méchants fait cercle autour de moi; comme le lion ils meurtrissent mes mains et mes pieds.

Sillä koirat ovat minun piirittäneet: julmain parvi saartain lävistänyt kuin jalopeura käteni ja jalkani.

17 Je pourrais compter tous mes os; eux, ils me toisent et se repaissent de ma vue.

Minä lukisin kaikki minun luuni; mutta he katselivat ja näkivät ihastuksensa minusta.

18 Ils se partagent mes habits, ils tirent au sort mes vêtements.

He jakavat itsellensä minun vaatteeni ja heittävät hameestani arpaa.

19 Mais toi, ô Seigneur, ne t’éloigne pas; toi, qui es ma force, viens vite à mon secours!

Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana! minun väkevyyteni, riennä avukseni!

20 Sauve mon âme du glaive, ma vie de la fureur des chiens;

Pelasta minun sieluni miekasta, ja ainokaiseni koirilta.

21 arrache-moi de la gueule du lion, protège-moi contre les cornes des buffles.

Vapahda minua jalopeuran suusta, ja päästä minua yksisarvillisista.

22 Je proclamerai ton nom devant mes frères, au milieu de l’assemblée, je te louerai.

Minä saarnaan sinun nimeäs veljilleni: minä ylistän sinua seurakunnassa.

23 "Adorateurs de l’Eternel, louez-le vous tous, descendants de Jacob, honorez-le; révérez-le, vous tous, postérité d’Israël!

Ylistäkäät Herraa te, jotka häntä pelkäätte: koko Jakobin siemen kunnioittakoon häntä, ja kavahtakoon häntä kaikki Israelin siemen!

24 Car il n’a point dédaigné, il n’a point méprisé la misère du malheureux; il n’a pas caché de lui son visage, ni manqué de l’entendre quand il implorait!"

Sillä ei hän hyljännyt eikä katsonut ylön köyhän raadollisuutta, eikä kääntänyt kasvojansa hänestä pois; vaan kuin se häntä huusi, kuuli hän sitä.

25 C’Est toi dont je célébrerai les louanges dans la grande assemblée, j’accomplirai mes vœux devant ceux qui te craignent.

Sinua minä ylistän suuressa seurakunnassa: minä maksan lupaukseni heidän edessänsä, jotka häntä pelkäävät.

26 Les humbles mangeront et seront rassasiés, les adorateurs de l’Eternel le loueront. Que votre cœur renaisse à la vie pour toujours!

Raadolliset syövät ja ravitaan, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti.

27 Les confins de la terre se souviendront et reviendront au Seigneur, toutes les familles des peuples se prosterneront devant lui.

Kaikki maailman ääret muistakaan ja kääntykään Herran tykö, ja kumartakaan sinun edessäs kaikki pakanain sukukunnat.

28 Car à l’Eternel appartient la royauté, il domine sur toutes les nations.

Sillä Herralta on valtakunta, ja hän vallitsee pakanoita.

29 Ils mangeront et adoreront, tous les heureux de la terre; devant lui s’inclineront ceux qui descendent dans la poussière, incapables de sustenter leur vie.

Kaikki lihavat maan päällä pitää syömän ja kumartaman, hänen edessänsä polviansa notkistaman kaikki, jotka tomussa makaavat ja jotka surussansa elävät.

30 La postérité lui vouera un culte; on parlera du Seigneur aux âges à venir.

Hänen pitää saaman siemenen, joka häntä palvelee: Herrasta pitää ilmoitettaman lasten lapsiin.

31 IIs viendront et proclameront sa justice: ils diront au peuple à naître ce qu’il a fait.

He tulevat ja hänen vanhurskauttansa saarnaavat syntyvälle kansalle, että hän sen tekee.