Psaumes 137

1 Sur les rives des fleuves de Babylone, là nous nous assîmes, et nous pleurâmes au souvenir de Sion.

Baabelin virtain vierillä-siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme.

2 Aux saules qui les bordent, nous suspendîmes nos harpes;

Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme.

3 car là nos maîtres nous demandaient des hymnes, nos oppresseurs des chants de joie. "Chantez-nous disaient-ils, un des cantiques de Sion!"

Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: "Veisatkaa meille Siionin virsiä".

4 Comment chanterions-nous l’hymne de l’Eternel en terre étrangère?

Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?

5 Si je t’oublie jamais, Jérusalem, que ma droite me refuse son service!

Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni.

6 Que ma langue s’attache à mon palais, si je ne me souviens toujours de toi, si je ne place Jérusalem au sommet de toutes mes joies!

Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.

7 Souviens-toi, Seigneur, pour la perte des fils d’Edom, du jour fatal de Jérusalem, où ils disaient: "Démolissez-la, démolissez-la, jusqu’en ses fondements!"

Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: "Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!"

8 Fille de Babel, vouée à la ruine, heureux qui te rendra le mal que tu nous as fait!

Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt!

9 Heureux qui saisira tes petits et les brisera contre le rocher!

Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!