Psaumes 109
1 Au chef des chantres. De David. Psaume. Dieu, objet de mes louanges, ne garde pas le silence!
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene.
2 Car la bouche du méchant, la bouche de la fourberie s’ouvrent contre moi; on me parle un langage mensonger.
Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä,
3 On m’enveloppe de propos haineux, on me fait la guerre sans motif.
Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä.
4 En échange de mon amour, on me traite en ennemi, et moi je ne suis que prière.
Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen.
5 On me rend le mal pour le bien, la haine est le prix de mon affection.
He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä.
6 Suscite un méchant contre lui, qu’un accusateur se dresse à sa droite!
Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä.
7 Quand il passe en jugement, qu’il s’en revienne condamné! Que sa prière lui soit imputée à péché!
Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti.
8 Que ses jours soient peu nombreux, qu’un autre s’empare de son office!
Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen.
9 Que ses enfants soient orphelins, que sa femme devienne veuve.
Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski.
10 Que ses enfants errent de tous côtés pour mendier, qu’ils sollicitent, éloignés des ruines de leur demeure.
Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä.
11 Que le créancier saisisse tout son avoir, que des étrangers mettent au pillage le fruit de son labeur.
Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä.
12 Qu’il n’y ait personne pour lui tendre une main secourable, personne pour avoir compassion de ses orphelins.
Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa.
13 Que sa postérité soit condamnée à disparaître, qu’à la génération prochaine son nom soit éteint.
Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois.
14 Que l’iniquité de ses pères soit présente au souvenir de l’Eternel. Que jamais ne s’efface la faute de sa mère.
Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois.
15 Que le Seigneur les ait toujours sous les yeux, et extirpe leur mémoire de la terre;
Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä,
16 parce qu’il n’a pas songé à pratiquer la charité, qu’il a persécuté un homme malheureux, déshérité, au cœur brisé pour amener sa perte.
Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa.
17 Il a aimé la malédiction: elle est venue le frapper; il n’avait aucun goût pour la bénédiction: elle l’a fui.
Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman.
18 Il a endossé la malédiction comme sa tunique; elle a pénétré en son sein comme de l’eau, comme de l’huile dans ses membres.
Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
19 Qu’elle soit donc pour lui comme un vêtement dont il s’enveloppe, qu’elle l’entoure comme d’une perpétuelle ceinture.
Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää.
20 Que tel soit, de par l’Eternel, le salaire de mes adversaires, de ceux qui débitent des méchancetés contre moi!
Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan.
21 Mais toi, Eternel, Seigneur, traite-moi comme l’exige l’honneur de ton nom, car précieuse est ta grâce: sauve-moi!
Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua.
22 Je suis, en effet, pauvre et misérable, et mon cœur est déchiré en moi.
Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa.
23 Pareil à l’ombre qui s’allonge, je m’évanouis, je suis pourchassé comme par une nuée de sauterelles.
Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat.
24 Mes genoux flageolent, épuisés par le jeûne; mon corps est amaigri, a perdu toute graisse.
Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.
25 Et je suis devenu pour eux un objet d’opprobre, ils me regardent et hochent la tête.
Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat.
26 Secours-moi, Eternel, mon Dieu, accorde-moi ton aide en raison de ta bonté.
Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä,
27 Qu’on sache que cela vient de ta main, que toi, ô Seigneur, tu as tout fait.
Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet.
28 Qu’ils maudissent, eux, toi, tu béniras; qu’ils se lèvent, ils seront couverts de honte, et ton serviteur sera dans la joie.
Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan.
29 Que mes adversaires se revêtent d’ignominie, qu’ils soient enveloppés de leur honte comme d’un manteau.
Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella.
30 Ma bouche abondera en actions de grâce à l’Eternel; au milieu des foules, je proclamerai ses louanges.
Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa.
31 Car il se tient à la droite du malheureux, pour l’assister contre ceux qui condamnent sa personne.
Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.
