Psaumes 104
1 Bénis, mon âme, l’Eternel! Eternel, mon Dieu, tu es infiniment grand; tu es vêtu de splendeur et de majesté.
Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.
2 Tu t’enveloppes de lumière comme d’un manteau, tu déploies les cieux comme une tenture.
Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan;
3 Sur les eaux tu as posé les voûtes de ta demeure sublime, les nuages te servent de char, tu t’avances sur les ailes du vent.
sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä.
4 Des vents tu fais tes messagers; des flammes ardentes, tes ministres.
Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit.
5 Tu as fondé la terre sur ses colonnes d’appui, pour qu’elle ne chancelle jamais.
Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.
6 Tu l’as couverte de flots comme d’un vêtement; sur les montagnes les eaux s’étaient arrêtées.
Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet.
7 A ton injonction elles s’enfuirent; au bruit de ton tonnerre, elles s’élancèrent éperdues.
Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;
8 Des montagnes s’élevèrent, des vallées s’abaissèrent, occupant la place que tu leur avais assignée.
vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.
9 Tu leur as fixé des barrières infranchissables, pour les empêcher de submerger à nouveau la terre.
Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata.
10 Tu fais jaillir des sources dans les vallées, elles poursuivent leur course entre les montagnes.
Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat.
11 Elles abreuvent toutes les bêtes des champs, les onagres y étanchent leur soif.
Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat.
12 Sur leurs bords, les oiseaux du ciel font leur demeure; d’entre la feuillée, ils élèvent leur ramage.
Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä.
13 Du haut de ta résidence tu arroses les montagnes, la terre est nourrie du fruit de tes œuvres.
Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa.
14 Tu fais croître l’herbe pour les animaux domestiques, des plantes pour l’usage de l’homme, en tirant sa nourriture du sein de la terre:
Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän
15 le vin qui réjouit le cœur des mortels, l’huile qui fait resplendir les visages, le pain enfin qui fortifie le cœur de l’homme.
ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.
16 Les arbres de l’Eternel sont abondamment pourvus, les cèdres du Liban que sa main a plantés.
Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.
17 Là les oiseaux bâtissent leurs nids, la cigogne fait des cyprès sa demeure.
Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä.
18 Les montagnes escarpées servent de retraite aux chamois, les rochers de refuge aux gerboises.
Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja.
19 Il a fait la lune pour marquer les temps, le soleil connaît le terme de sa course.
Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa.
20 Tu amènes les ténèbres, et c’est la nuit, la nuit, où circulent tous les hôtes de la forêt.
Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.
21 Les lionceaux rugissent après la proie, demandant à Dieu leur pâture.
Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa.
22 Le soleil commence à poindre, ils se retirent, et vont se blottir dans leurs tanières;
Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata.
23 l’homme se rend à son labeur, accomplit sa besogne jusqu’au soir.
Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti.
24 Que tes œuvres sont grandes, ô Seigneur! Toutes, tu les as faites avec sagesse; la terre est remplie de tes créations.
Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.
25 Voici le grand océan, aux étendues immenses! Là fourmillent des êtres sans nombre, des bêtes petites et grandes.
Merikin, suuri ja aava-siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.
26 Là cheminent des navires, ce Léviathan que tu as formé pour s’y ébattre.
Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään.
27 Tous mettent en toi leur attente, assurés que tu leur donneras leur nourriture en temps voulu.
Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa.
28 Tu la leur donnes, ils la recueillent; tu ouvres la main, ils sont comblés de biens.
Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.
29 Tu dérobes ta face, ils sont dans l’épouvante; tu leur retires le souffle, ils expirent et retombent dans leur poussière.
Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen.
30 Tu renvoies ton souffle, ils renaissent, et tu renouvelles la face de la terre!
Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon.
31 Que la gloire de l’Eternel dure à jamais! Que le Seigneur se réjouisse de ses œuvres!
Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita,
32 Il regarde la terre, et elle vacille, il effleure les montagnes, et elles fument.
hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat.
33 Je veux chanter l’Eternel ma vie durant, célébrer mon Dieu tant que j’existerai.
Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän.
34 Puisse mon cantique lui être agréable! Moi, je me délecte en l’Eternel.
Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa.
35 Que les pécheurs disparaissent de la terre, que les méchants ne soient plus! Mon âme, bénis l’Eternel, Alléluia!
Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!
