Proverbes 31
1 Paroles du roi Lemouel. Leçon solennelle que lui inculqua sa mère.
Kuningas Lemuelin sanat: oppi, jonka hänen äitinsä hänelle opetti:
2 "Ah! mon fils! Ah! enfant de mes entrailles! Ah! fils que j’ai appelé de mes vœux!
Ah minun poikani, ah minun kohtuni poika, ah minun toivottu poikani!
3 Ne prodigue paso ta vigueur aux femmes, ne livre pas tes destinées à celles qui perdent les rois.
Älä anna vaimon saada tavaraas, ja älä käy niillä retkillä, joissa kuninkaat turmeltuvat.
4 Ce n’est pas aux rois, ô Lemouel, ce n’est pas aux rois qu’il sied de boire du vin, ni aux princes de s’adonner aux liqueurs fortes;
Ei kuningasten, o Lemuel, ei sovi kuningasten viinaa juoda, eli ruhtinasten väkeviä juotavia,
5 de peur qu’en buvant, ils n’oublient les lois et ne méconnaissent le droit de toutes les victimes de la misère.
Ettei he joisi, ja oikeutta unohtaisi, ja vääntelisi köyhäin asiaa.
6 Donnez des liqueurs fortes aux malheureux, du vin à ceux qui ont l’amertume au cœur.
Antakaat väkeviä juotavia niille, jotka hukkumallnsa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille,
7 Qu’ils boivent, et qu’ils oublient leur misère; qu’ils perdent le souvenir de leur chagrin!
Että he joisivat, ja unohtaisivat ahdistuksensa, ja ei enää johdattaisi mieleensä viheliäisyyttänsä.
8 Ouvre la bouche en faveur du muet, pour la défense de tous les vaincus du sort.
Avaa suus mykän edessä, ja auta hyljättyin asiaa.
9 Ouvre la bouche pour juger avec équité et faire droit au pauvre et à l’indigent.
Avaa suus, ja tuomitse oikein, ja pelasta vaivainen ja köyhä.
10 Heureux qui a rencontré une femme vaillante! Elle est infiniment plus précieuse que les perles.
Joka toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat päärlyt:
11 En elle le cœur de son époux a toute confiance; aussi les ressources ne lui font-elles pas défaut.
Hänen miehensä sydän uskaltaa häneen: hänen elatuksensa ei puutu häneltä.
12 Tous les jours de sa vie, elle travaille à son bonheur: jamais elle ne lui cause de peine.
Hän tekee hänelle hyvää ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa.
13 Elle se procure de la laine et du lin et accomplit sa besogne d’une main diligente.
Hän harjoittaa itsensä villoissa ja pellavissa, ja tekee mielellänsä työtä käsillänsä.
14 Pareille aux vaisseaux marchands, elle amène de loin ses provisions.
Hän on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa.
15 Il fait encore nuit qu’elle est déjà debout, distribuant des vivres à sa maison, des rations à ses servantes.
Hän nousee yöllä, ja antaa perheellensä ruokaa, ja piioillensa heidän osansa.
16 Elle jette son dévolu sur un champ et l’acquiert; avec le produit de son travail elle plante un vignoble.
Hän pyytää peltoa ja saa sen, ja istutaa viinapuita kättensä hedelmästä.
17 Elle ceint de force ses reins et arme ses bras de vigueur.
Hän vyöttää kupeensa väkevydellä, ja vahvistaa käsivartensa.
18 Elle s’assure que ses affaires sont prospères; sa lampe ne s’éteint pas la nuit.
Hän näkee askareensa hyödylliseksi: hänen kynttiläänsä ei sammuteta yöllä.
19 Ses mains saisissent le rouet, ses doigts manient le fuseau.
Hän ojentaa kätensä rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrävarteen.
20 Elle ouvre sa main au pauvre et tend le bras au nécessiteux.
Hän kohottaa kätensä köyhille, ja ojentaa kätensä tarvitseville.
21 Elle ne redoute point la neige pour sa maison, car tous ses gens sont couverts de riches étoffes.
Ei hän pelkää lunta huoneessansa; sillä kaikella hänen perheellänsä ovat kaksinkertaiset vaatteet.
22 Elle se brode des tapis. Lin fin et pourpre forment ses vêtements.
Hän tekee itsellensä makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat hänen pukunsa.
23 Son époux est considéré aux Portes, quand il siège avec les anciens du pays.
Hänen miehensä on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönä.
24 Elle confectionne des tissus, qu’elle vend, et des ceintures, qu’elle cède au marchand.
Hän tekee kallista liinaa ja myy sitä, ja antaa vyön kauppaajalle.
25 Parée de force et de dignité, elle pense en souriant à l’avenir.
Väkevyys ja kunnia on hänen pukunsa, ja hän nauraa seuraavaiselle ajalle.
26 Elle ouvre la bouche avec sagesse, et des leçons empreintes de bonté sont sur ses lèvres.
Hän avaa suunsa viisaudessa, ja hänen kielensä on suloinen oppi.
27 Elle dirige avec vigilance la marche de sa maison, et jamais ne mange le pain de l’oisiveté.
Hän katselee kurkistellen, kuinka hänen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipäänsä.
28 Ses fils se lèvent pour la proclamer heureuse, son époux pour faire son éloge:
Hänen poikansa tulevat ja ylistävät häntä autuaaksi: hänen miehensä kiittää häntä sanoen:
29 "Bien des femmes se sont montrées vaillantestu leur es supérieure à toutes!"
Moni tytär käyttää itsensä kauniisti; mutta sinä käyt ylitse heidän kaikkein.
30 Mensonge que la grâce! Vanité que la beauté! La femme qui craint l’Eternel est seule digne de louanges.
Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelkää, ylistetään.
31 Rendez-lui hommage pour le fruit de ses mains, et qu’aux Portes ses œuvres disent son éloge!
Antakaat hänelle kättensä hedelmästä, ja hänen kättensä työt kiittäkään häntä porteissa.
